Kuulet sen hedelmäostoksilla, bussissa ja ravintolassa. Ennen ja jälkeen keskustelujen, välillä keskelläkin. Tuntematon huikkaa sen kun kävelee kadulla vastaan. 

Pura Vida” on Costa Rican motto. Siihen törmää ihan kaikkialla. Suora suomennus on puhdas tai yksinkertainen elämä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Päätin kysellä ja tarkkailla – miten motto näkyy paikallisten elämässä ja asenteissa?

Pura Vida on ennen kaikkea oikeisiin asioihin keskittymistä. Arvostusta, kiitollisuutta, kohteliaisuutta ja tervettä huolettomuutta. Huolehtimista. Omaa ja ympäröivää elämää kunnioitetaan – niin ihmisiä, luontoa kuin eläimiäkin. Turhalle murehtimiselle tai stressaamiselle ei anneta tilaa, vaan oma energia käytetään aidosti tärkeisiin asioihin.

Costaricalaisten elämänasenteesta meillä kaikilla on takuulla opittavaa. Fokus oikeisiin asioihin. Enemmän hyviä arvoja tukevia ajatuksia ja tekoja negatiivisten tilalle. Enemmän ympäröivän elämän arvostusta. Pura vida on ollut minulla kirkkaana mielessä nyt parin viikon ajan, ja lupasin että pyrin muistuttamaan siitä itseäni jatkossakin. Täydellinen motto uudelle vuosikymmenelle!

 

    

 

Psst. Paikallisilla on tapana ottaa koirat mukaan aamu- ja iltasurffille. Koirat temmeltävät vapaana rannassa ja rantavedessä sen aikaa kun omistajat surffaavat aalloilla <3

 

 

xx Sara

 

Minulta kysyttiin hetki sitten mikä on työtehtävistäni kaikista mieluisinta? Minkä työtehtävän tekemisestä nautin ylivoimaisesti eniten?

Valokuvaus, kuuluu vastaukseni, mutta vielä tarkemmin uudessa kohteessa kuvaaminen. Rakastan sitä, kun saan kamera kädessä nuuskia uutta ympäristöä ja aistia sen tunnelmaa. Seurata ihmisiä, tutkia rakennuksia ja koluta katuja. Muodostaa kokonaiskuvaa minulle vieraasta kaupungista ja pyrkiä parhaani mukaan taltioimaan kohteesta muodostuneita tunteita kuviini.

Palasin Budapestista kotiin eilen illalla ja olen tänään plärännyt satoja kuvia muistikortiltani. Editoinut ja fiilistellyt ennen kuvien lähettämistä asiakkaalle. Ajatus siitä, että osa näistä päätyy mainoksiin tuntuu ihan pähkähullulta. Ja se, että voin kutsua tätä kaikkea työkseni vasta pähkähullulta tuntuukin. Hitsi, että rakastankin mun työtä!

 

  

  

 

xx Sara

 

Turkoosissa Genevenjärvessä pulikointi ja viinitilat auringonlaskun aikaan. Siinäpä kaksi asiaa, jotka Genevessä vieraillessa on pakko kokea!

Muistan kun tulin kaupunkiin ensimmäisen kerran, en millään meinannut tajuta, että vesi järvessä on todellakin näin kirkasta. Se oli täynnä joutsenia, keltaisia veneitä ja keskellä lahtea komeili korkealle kohoava Jet d’Eau-suihkulähde. Viimeisin lienee kaupungin tunnetuin nähtävyys. Se käynnistetään joka aamu ja suljetaan joka ilta. Kuultiin tällä reissulla, että vastuu suihkulähteen avaamisesta ja sulkemisesta on vanhalla miehellä, joka on kuulemma tehnyt tämän tyyliin aina. Aikataulu ei ole kiveen hakattu, vaan toimii silloin kun mies sen jaksaa käydä avaamassa ja sulkemassa 😀 Yhtenä aamuna venyi yhteentoista! 😀

Vietettiin aamupäivä vesillä. Venevuokrauksesta vastasi Geneva boats. Kuunneltiin ihan täysillä Abbaa ja hypittiin järveen. Mikä parasta, mieskuskimme kesti tämän kaiken ja lauloi vaan mukana 😀 Fun fact: Genevessä järjestettiin viikonloppuna tenniksen Laver Cup ja venekuskimme oli edellisenä päivänä käynyt kyyditsemässä Federerin perhettä kalaan!!

 

  

 

 

Viinitiloja löytyy Genevestä paljon. Me vierailtiin tällä kertaa La Cabuche nimisellä aivan ihanalla tilalla. Tänne ajoi keskustasta noin 50 minuuttia. Syötiin illallista ja pidettiin valokuvaus workshop viiniköynnöksien lomassa. Illallisesta vastasi maailman huikein catering-firma Cafe Caravane. Tämä oli jo toinen kerta kun syön näiden kasaaman menun. Kauniimpaa ja herkullisempaa ei yksinkertaisesti ole!!! Jos järjestäisin juhlat Sveitsissä (tai Ranskassa!), ei epäilystäkään mistä tilaisin sapuskat!

Ihan epätodellisia nämä päivät, en kestä. Pitää nipistellä itseään!

 

  

  

  *pr-/työmatkan tarjosi Geneven turismi

 

xx Sara