THE SKYDIVE 14 December, Dec 2015 - 18:30
shirt & sneakers Junkyard (gifted)
Aussome Vacayn aktiviteettilistaa selatessani sydän meinasi pysähtyä yhden kohdalla. Kolmannella rivillä, heti surffauksen ja ratsastuksen jälkeen luki “skydiving”.
Pulssi nousi välittömästi ja vaikka ilmoittauduinkin mukaan kuukautta ennen, en ikinä uskonut _oikeasti_ hyppääväni laskuvarjohyppyä.
Kärsin äärimmäisen pahasta korkeanpaikankammosta. Asiat kuten kiipeilyseinä tai parvekkeelta alas katsominen eivät tule kysymykseenkään. Varpaita ja sormia alkaa pistelemään, päätä huimaamaan ja kehossa kulkee ällöttävä aalto. Ihan joka kerta.
Voitte siis kuvitella mikä oli olotila kun herätyskello herätti klo 5.00 tänä aamuna. Tultaisiin hyppäämään laskuvarjohyppy parin tunnin päästä aamuauringossa. Apua, apua, a-pu-a. Ravasin ympäri huonetta ja taputtelin poskiani. Saatoin jopa harkita korkkaavani pienen rohkaisupullon minibaarista…
Meidän koko reissun teemaksi on muodostunut: “mitä 85-vuotias minä olisi tehnyt”. Kerrassaan erinomainen tapa saada oikeita päätöksiä tehtyä! Mietin huonetta ravatessani 85-vuotiasta Saraa, jolle päätinkin lopulta hyppyni omistaa.
Pahinta oli odottaminen. Oltiin kolmannessa nousussa, mikä tarkoitti sitä, että venattiin lähemmäs tunti pihalla ja katseltiin kun lentokone heitti pari kiekkaa ja jengiä laskeutui hurjalla vauhdilla taivaalta. Vihdoin päästiin pukemaan haalareita ylle ja kuuntelemaan ohjeistusta, joka btw kuulosti ihan absurdilta: oviaukon reunalle istumaan niin, että jalat roikkuvat ulkopuolella. Hyissaakeli 😀
Kamalin vaihe oli kun pienlentokoneen ovi avattiin yläilmoissa ja taivas vaan imaisi porukan ensimmäiset. Jahas, ja sitten mentiin. En tiedä mitä sillä hetkellä edes mietin. Varmaan taas sitä kuolemani hyväksymistä.
Vapaapudotus on asia, jota on todella vaikea selittää. En olisi ikinä osannut kuvitella, että se tuntuu tuolta. Hetki vaan jatkuu ja jatkuu. Vaikka huudat ja kiljut aivan täysiä, mitään ei kuulu. Se ei tunnu vatsanpohjassa tippumiselta, pikemminkin kovassa paineessa lentämiseltä. Alkupaniikin jälkeen touhusta alkaa nauttimaan ja seuraavaksi keskittyminen kohdistuukin alla avautuvaan näköalaan. Niin mieletöntä!!!!
Australia made me do it: Skydiving, check!!! Right now feeling so proud, CAN’T BELIEVE I ACTUALLY DID IT!!!! This is something that I’ve always wanted to try but never had the courage to do it. Until now, apparently. I have no words to describe the feeling of the free fall. Or maybe I do. There’s a one word that suits pretty well for everything that I’ve done recently: AUSSOME!
xx Sara
miffa.s
Posted at 20:10h, 14 DecemberEi helkkari, miten siistiä!! (tähän niitä sydänsilmäisiä kissahymiöitä) Mulla ei oo mitään intressiä tehdä vaikka jotain bungee jumpia, mutta laskuvarjohyppy, se on niin bucket listillä. Ja vielä Ausseissa, en kestä. Ja siis huippua, että uskalsit hypätä panikoinnista huolimatta 🙂
saratickle
Posted at 07:35h, 20 DecemberWoooo!! Oli niin hullua APUA!!! 😀 Ehdottomasti kokeiltava!
Hemppe
Posted at 20:15h, 14 DecemberNiin siistiä, vau !! 😀
saratickle
Posted at 07:35h, 20 DecemberVaikeahan tätä on nyt jälkeenpäin edes ymmärtää 😀
Ellaelers
Posted at 06:30h, 15 December!!!!!!!????!!!11111111111 :DDD<3
saratickle
Posted at 07:35h, 20 DecemberMITÄ HELKKARIA!!! :DDDD
Iduli
Posted at 06:44h, 15 DecemberMä olen ihan uskomattoman kateellinen!!! Mäkin tahdon! Ja saat kyllä olla ylpeä itsestäs!
(Terveisin myös samanlainen korkeidenpaikkojenpelkuri)
Ps. Mun nuo varmennussanani (kai tiedät mitä tarkotan?!) oli perjantai ja into. Todellakin kuvaa mun tiistai aamunfiiliksuä..
saratickle
Posted at 07:36h, 20 DecemberWOHOO!! KIITTI! hahah ihanat varmennussanat!
Tepita
Posted at 09:49h, 15 DecemberOioi, niin kade!! Mä olen totaalinen kokemusaddikti ja pyysin 20-vuotis synttäriahjaksi laskuvarjohypyn. Tosin paikkana toimi Turku ja vaikka maisemat Turun saaristoonkin oli aika mageet olen varma että noi sun maisemat hakkaa sen 6-0 🙂
En ole koskaan ollut korkeanpaikankammoinen, mutta siinä vaiheessa kun käskettiin jeesusteipillä kasassa olevan koneen (en edes vitsaile) ovenrakoon roikkumaan ja alla on 4km tyhjää… sitä fiilistä ei voi kuvailla. Sanoin tyypille, joka kanssani hyppäsi, että antaa tippua mahdollisimman pitkään ja kun varjo vihdoin avattiin en saanut suustani ulos muuta kuin kirosanoja aika liudan 😀 Tietysti halusin myös mahdollisimman paljon kieputusta varjon kanssa ja alas tultiinkin loppumatka melkein kuperkeikkaa. Mahtavin kokemus!! Valitettavasti vain niin kallista hommaa, että toista kertaa en ole (vielä) päässyt hyppäämään.
saratickle
Posted at 07:38h, 20 Decemberhah kokemuksesi kuulostaa jokseenkin tutulta! 😀 Siis ei sitä pysty ymmärtämään. Ei mitenkään. Laitanko mä nyt muka oikeasti jalat ulos tästä pienkoneesta kun ollaan 4km:ssa. EN LAITA!!!
ilonamoi
Posted at 13:43h, 15 DecemberSiis huh!! Aloin jännittämään ihan vatsanpohjasta asti, vaikken oo ite ees lähelläkään mitään tollasta tällä hetkellä! 😀 Ihan hullua haha
saratickle
Posted at 07:38h, 20 Decemberhaha tiedän tunteen!! 😀 ÄÄÄÄÄ
saratickle
Posted at 07:38h, 20 Decemberhaha tiedän tunteen!! 😀 ÄÄÄÄÄ
Neiti
Posted at 13:50h, 15 DecemberAnteeks nyt vaan mutta HUI HELVETTI :’D Mulla on kans ihan järkyttävä korkeenpaikankammo, enkä käsitä miten pystyit tohon. Mutta hyvä kun pystyit! Eiks sua pelottanu että pyörryt? Näen vaan silmissäni kuinka oon siinä ovella siellä korkeuksissa ja pyörryn just ennen hyppäämistä, kiidän tajuttomana kohti maata ja laskeudun niskalleni raks (tosin ehkä toi kanssahyppääjä vois vähän estää sitä kuolemaani mutta you know, korkeanpaikankammo.
venlaaa
Posted at 16:11h, 15 DecemberSiis nauroin tälle kommentille ääneen ja kovaa. “estää sitä kuolemaani” :DDD
Pointsit Sara sulle hyppäämisestä! Tunsin tätä lukiessakin mahanpohjassani sen inhottavan korkeanpaikantunteen.
saratickle
Posted at 07:41h, 20 Decemberhahahah ! Jihaa!
saratickle
Posted at 07:40h, 20 Decemberhaha tiedän tismalleen mistä puhut! Mun korkeanpaikankammo ja tippumispelko on tyyppiä “en voi päästää heliumpalloa taivaalle, koska se tippuu”. Tässä oltiin vaan niin korkealla, että koko tippuminen ja pelko on levelillä, jota on vaikea hahmottaa. Hyppääminen ei tosiaan tuntunut tippumiselta, vaan jotain ihan todella oudolta 😀
Ps. estää kuolemaani <3 😀
Vierailija
Posted at 20:43h, 15 DecemberSiis niin siistiä!! Ja hei pliis, mahdollisimman paljon näitä australiapostauksia 😉
saratickle
Posted at 07:41h, 20 Decemberjihuu! Ihanaa, ett ätoivotte näitä! 🙂
siiriko
Posted at 05:00h, 20 DecemberApua nyt on pakko kommentoida. Tulin itse juuri kuukauden lomareissulta Ausseista ja juurikin Byronissa tuli vietettyä suuri osa matkasta. Ikävä tulee jo nyt kun katselee postauksistasi tuttuja paikkoja. 😉 Mutta niin, hyppäsin myös skydiven samassa paikassa ja meillä oli näköjään sama hypyttäjäkin. :DDD
saratickle
Posted at 07:42h, 20 DecemberMITEN ON MAHDOLLISTA :DDD Joo huh, tää jäbä vaan kuittaili mulle bloggaamisesta ja luetteli hashtageja, mitä voin uusimmassa postauksessani käyttää?! 😀 Ei helpottanut panikointiani.