THE SKYDIVE 14 December, Dec 2015 - 18:30

shirt & sneakers Junkyard (gifted)

Aussome Vacayn aktiviteettilistaa selatessani sydän meinasi pysähtyä yhden kohdalla. Kolmannella rivillä, heti surffauksen ja ratsastuksen jälkeen luki “skydiving”. 

Pulssi nousi välittömästi ja vaikka ilmoittauduinkin mukaan kuukautta ennen, en ikinä uskonut _oikeasti_ hyppääväni laskuvarjohyppyä. 

Kärsin äärimmäisen pahasta korkeanpaikankammosta. Asiat kuten kiipeilyseinä tai parvekkeelta alas katsominen eivät tule kysymykseenkään. Varpaita ja sormia alkaa pistelemään, päätä huimaamaan ja kehossa kulkee ällöttävä aalto. Ihan joka kerta.

Voitte siis kuvitella mikä oli olotila kun herätyskello herätti klo 5.00 tänä aamuna. Tultaisiin hyppäämään laskuvarjohyppy parin tunnin päästä aamuauringossa. Apua, apua, a-pu-a. Ravasin ympäri huonetta ja taputtelin poskiani. Saatoin jopa harkita korkkaavani pienen rohkaisupullon minibaarista… 

Meidän koko reissun teemaksi on muodostunut: “mitä 85-vuotias minä olisi tehnyt”. Kerrassaan erinomainen tapa saada oikeita päätöksiä tehtyä! Mietin huonetta ravatessani 85-vuotiasta Saraa, jolle päätinkin lopulta hyppyni omistaa.

Pahinta oli odottaminen. Oltiin kolmannessa nousussa, mikä tarkoitti sitä, että venattiin lähemmäs tunti pihalla ja katseltiin kun lentokone heitti pari kiekkaa ja jengiä laskeutui hurjalla vauhdilla taivaalta. Vihdoin päästiin pukemaan haalareita ylle ja kuuntelemaan ohjeistusta, joka btw kuulosti ihan absurdilta: oviaukon reunalle istumaan niin, että jalat roikkuvat ulkopuolella. Hyissaakeli 😀

Kamalin vaihe oli kun pienlentokoneen ovi avattiin yläilmoissa ja taivas vaan imaisi porukan ensimmäiset. Jahas, ja sitten mentiin. En tiedä mitä sillä hetkellä edes mietin. Varmaan taas sitä kuolemani hyväksymistä.

Vapaapudotus on asia, jota on todella vaikea selittää. En olisi ikinä osannut kuvitella, että se tuntuu tuolta. Hetki vaan jatkuu ja jatkuu. Vaikka huudat ja kiljut aivan täysiä, mitään ei kuulu. Se ei tunnu vatsanpohjassa tippumiselta, pikemminkin kovassa paineessa lentämiseltä. Alkupaniikin jälkeen touhusta alkaa nauttimaan ja seuraavaksi keskittyminen kohdistuukin alla avautuvaan näköalaan. Niin mieletöntä!!!!

Australia made me do it: Skydiving, check!!! Right now feeling so proud, CAN’T BELIEVE I ACTUALLY DID IT!!!! This is something that I’ve always wanted to try but never had the courage to do it. Until now, apparently. I have no words to describe the feeling of the free fall. Or maybe I do. There’s a one word that suits pretty well for everything that I’ve done recently: AUSSOME!

xx Sara