Tukholman maraton: vähän erilainen loppu

Pettynyt itseeni (mutta sairaan ylpeä ystävistäni!! Mieltöntä!) ja pelko, ne on ollu päällimmäisenä mielessä pari päivää. Tahdon voima vs. keho 0-1. Ja tarinahan menee näin…

Lähdettiin maratonille Viking Linen maratonristeilyllä. Laiva oli siis lastattu maratonporukalla, joten voitte kuvitella kuinka hyvä fiilis paatissa oli! Säätiedotus ehti muuttua edellisenä päivänä aika radikaalisti, 20c puolipilvisen sijaan juoksun aikana tuleekin vettä kaatamalla.
Hitot sateesta, fiilis oli mieletön lähtöviivalla, vaikka meidän ryhmä olikin hajaantunut ryysikseen. Ehkä 100m lähdön jälkeen mun sykemittarista loppuu kuitenkin akku, noh ei mitään hajua kuinka kovaa tässä 22 000 ihmisen tungoksessa liikutaan. Saavuin 10km:lle ja näin kellosta että n. 13, tunti mennyt, vähän turhan hidas vauhti ilmeisesti, vois kiristellä. Tajuan jossain vaiheessa että perhana mähän lähdin juoksemaan vasta 12.12. Ei ollutkaan mennyt kymmeneen kilsaan kun alta 50 minuuttia.
15km:n kohdalla jäätävä päänsärky, oksetti ja koko kroppa vaan tärisee. Olen aivan jäässä, sortsit ja toppi likomärät hiestä ja sateesta. Puoliväli, 21km, kamala olo, hatarat muistikuvat että ympärillä on jotain peltoa, nään vaan Tiian selän muutaman kymmenen metrin päässä ja seuraan lilaa toppia. Tän jälkeen en muista enää kilometrimerkkejä, muistan vaan että etsin vessaa. Kyselin muilta juoksijoilta milloin ne tulee, kukaan ei tiennyt. Näin vessan ja menin oksentamaan. Istuin hetken, kirosin, vedin geelin ja lähdin jatkamaan.
Kamala jano, voimaton olo, kun yritin juoda kaikki nousee vaan ylös. Oksennan useamman kerran ja päätän, että en voi juoda enää. Vesisade yltyy, tärisen, mietin kuinka siistiä on kun olen sitten maalissa. Kaikki juoksevat mun ohi. En voi luovuttaa, en tee sitä itselleni enkä meidän porukalle. Muistan suomen lipun ja sen kun joku kysyy olenko ok. Musiikki alkaa ärsyttämään ja lisää vaan päänsärkyä, revin kuulokkeet pois. Reitin varrella on paljon ihmisiä…
Muistan miehen kasvot, hänellä on juoksunumero ja hän pitelee päätäni. Asfaltti on märkä. Olen huolissani, että miehen juoksu menee pilalle. Hengittäminen on vaikeaa ja mulla on sairaan kylmä. Ympärillä on ihmisiä, jotka puhuu ruotsia. Joku kaataa suuhun jotain ja oksennan sen ulos. Olen autossa, joka on täynnä mustaa muovia, juoksijamies seisoo edelleen auton vieressä. Nainen halaa mua kovaa. Naisen puhelin soi ja hän nauraa. Olen ambulanssissa. Makaan sängyssä, olen sairaalassa. Kylmä, päätä särkee, itkettää. Olen tiputuksessa.
Nestehukka, ruumiinlämpö 40c ja aivan liian kova vauhti ekalla puolikkaalla. Tässä painavimmat syyt tajunnan menetykseen. Maratonin aikana ruumiinlämpö kyllä nousee, muttei ihan tollasiin lukemiin. Siellä sitä oltiin, sairaalassa, ilman puhelinta, ilman rahaa, ilman että kukaan tietää missä olen. Kamat laivassa ja Stadionilla. Kukaan ei vastaa puhelimeen, jätän vastaajaan viestin.
Multa otettiin paljon verikokeita ja sydänfilmi. Sanon, että laiva lähtee klo 20, lääkäri sanoo, että jäät vähintään yhdeksi yöksi sairaalaan. Taas mä pillitän, missä kaikki oikeen on. Hoitaja kertoo, että mun tilanteesta kuulutettiin maraton alueella ja lopulta nään ystäväni vieressäni, mitalit kaulassa. Elli ja Tiia tulivat tuomaan mun stadionille jättämät kollarit, hupparin, ajokortin ja pankkikortin. Halattiin lujaa ja tytöt lähtivät juoksemaan hetken päästä lähtevään laivaan.
Seuraavana aamuna herään jo paljon parempaan oloon, tosin aivan jäätävään lihaskipuun. Mut oli nostettu ambulanssiin 33km:n kohdalta. Suu loksahtaa auki tähän uutiseen, sillä viimeiset muistikuvat ovat puolen välin jälkeen. Olen sairaalassa vielä päivään asti, kunnes uusien sydänfilmien ja verikokeiden jälkeen lääkäri antoi luvan lentää kotiin. Puen vastahakoisesti maratonkamat päälle, ja samalla säälin sitä, joka joutuu istumaan koneessa mun vieressä (huom en ole käynyt vielä suihkussa) (huom. sain tyhjän penkkirivin, woho).
Tulen Suomeen ja kentällä vastassa on ystäviä <3 Taas pillitän. Olen ehkä tyhmä, mutta elossa ja turvassa.
 
T.Sara

122 Comments
  • Susan-ne
    Posted at 21:14h, 03 June

    Hui, onpas ollut kokemus! Mutta onneksi olet kunnossa ja kotona turvallisesti!
    Kaikkea hyvää sinne, muista olla itsestäsi ylpeä ja antaa itsellesi aikaa. Nyt vaan rentoilua ja auringosta nautintaa! 🙂

  • JÄRKI KÄTEEN HOI
    Posted at 21:38h, 03 June

    Oon myös samaa mieltä ylimmän kommentin kanssa. Kyllä toi sun kuntoilu menee tosi paljon överiksi ja se on normaalirajoista kaukana. Se että käy salilla 2x päivässä ja vetää lenkkiä ym. lajeja vielä siinä sivussa on aika sairasta. Joo toki saa nauttia liikunnasta, mutta ne ihmiset joilla se menee yli, niin ei sitä itse näe. Oma minäkuva hämärtyy ihan täysin, niinkuin anorektikoillakin. Varmasti joku asiantuntija sanoisi että sulla on ongelma, vaikka itse sen kiellätkin. Ja nyt näköjään elimistösi teki siihen stopin. Toivottavasti tämä edes vähän herätti. Itselläkään ei suuria sympatioita ole, tosin hyvä että olet hengissä,niinkuin joku sanoi. Mutta jos itse tietentahtoen vetää itsensä ylikuntoon/piippuun, eikä sitä edes itse näe, on jotain pahasti vialla. Ja Tämä lihaksikas fitkroppailmiö on juurikin tämän ajan uusin syömishäiriö/ minäkuvan häiriömuoto. Miksi kaikki pitää vetää niin överiksi ja turha väittää ettet vedä överiksi. Ihmettelen ettei sun perhe ole huolissaan tosta sun pakkomielteisestä liikkumisesta. Ja joo, tosi moni lukee sun blogia. Suurinosa samanlaisia addikteja joiden kanssa voi vertailla, kuka tekee enemmän ja mitä ja mitä saavuttaa, mutta tätä lukee myös paljon nuoria, jotka ei tajua vielä mitään ja luulee että toi on normaali ja terve tapa toimia. HERÄTYS!!

  • Lilliee
    Posted at 21:42h, 03 June

    Voi Sara <3 vaikka täällä ei kaikki ymmärrä miksi rääkkäsit itsesi henkihieveriin niin täällä on yksi. On niin vaikeaa lopettaa kun jotain on päättänyt ja on niin hillitön tahto voittaa itsensä! 🙂 taisi olla sykemittarin puutteella suuri osa asiaan. Tiedä, että oot mieletön <3

  • tiiiiia
    Posted at 21:52h, 03 June

    Uskomatonta, miten jotkut kehtaa tulla tänne väittämään, miten sairasta sun treenaaminen on.. 😀 Jätä tuommoset tyypit omaan arvoonsa!
    Mutta ikävä kuulla, että sinun maraton meni tällä kertaa näin, mutta tärkeintä on se, että oot kunnossa! Tsemppiä sulle Sara ja pakko kiittää ihan mielettömän ihanasta ja inspiroivasta blogista, sinunlaisia ihmisiä ei ole montaa.. 🙂 halit<3

  • alina25
    Posted at 22:03h, 03 June

    Hui! Onneks oot kunnossa!
    Oon kyllä vähän sanaton näiden besserwissereiden kohdalla täällä… Totta kai oli hölmöö jatkaa noin pitkälle hurjan huonolla ololla, mutta allekirjoitat sen varmasti itsekin. Sitä ei vaan oikeasti aina tajua miten kovilla on, ennen kuin on vähän liian myöhäistä. Onneks nyt kaikesta huolimatta tällä tarinalla oli onnellinen loppu! Musta on vaan ihan kamalaa, että joku täällä voi olla suurin piirtein sitä mieltä, että sait mitä tilasit… Huhhuh.
    Tsemppiä toipumiseen, toivottavasti pääset taas pian kunnolla jaloillesi! Ja muistat jatkossa olla välillä vähän vähemmän sisukas! 😉 Pus!

  • 68 maratonia
    Posted at 22:03h, 03 June

    On kyllä melkoinen kokemus mutta onneksi kaikki nyt hyvin! Itselläni takana 68 maratonia eikä vielä ole tarvinnut keskeyttää, toivottavasti ei tarvitsekaan. Mutta uskon että siinä tilanteessa ei edes itse tajuaisi lopettaa vaikka olisi kuinka huonossa hapessa. Kyllä jonkun olisi vaan pakko raahata sieltä radalta pois. Mutta onneksi tästäkin koettelemuksesta voi oppia ensi kertaa varten 🙂

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:20h, 03 June

    nimenomaan. toi tilanne on semmonen, että en tajunnut että tässä on nyt oikeesti vakava asia kyseessä. maraton on kropalle kamala koettelemus ja selvää on että nesteet ei aina pysy sisällä, jalat painaa, päätä huimaa, rakkulat hiertää jne ja oon ite vaan omaksunu tän lajiin. no nyt kokemusta viisaampana! kiitos kommentistasi ja tsemppiä tuleviin 🙂

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:28h, 03 June

    Sä oot aivan oikeassa. Tilanne vaan oli sen verran uusi ja minä kokematon. maraton sattuu, se on varmaa kun juostaan alle 4h aikaa. se että nesteet ei pysy sisällä, päätä huimaa, jalat painaa ja hiertää, nämä kuuluvat lajiin ja sitä vaan kelasin matkalla. jokainen valittaa matkalla, enkä kokenut olevani mitenkään pahemmassa tilassa. en todellakaan osannut ajatella järkevästi, koska en nähnyt mitään vaaraa. odotin vaan sitä hetkeä, että huono olo menee pois, näin on käynyt aiemminkin. tahallani en tähän tilanteeseen päätynyt, mutta nääin kävi. näistä opitaan

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:31h, 03 June

    <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:32h, 03 June

    kiitos kovasti <3 haleja sinne myös 🙂 rauhassa eteenpäin!

  • Emss
    Posted at 22:35h, 03 June

    En tiedä mitä blogia nuo pätijät täällä oikeen on lueskelleet mutta ei mulle ainakaan samoja tunnelmia oo välittynyt (siis jotain häiriintymistä liikkumisen suhteen…:D) sinusta Sara. Toiset ovat tottuneet harrastamaan enemmän kuin toiset. Mielestäni et myöskään yritä tuputtaa muille mitään hulluja treenimääriä, etkä omaa elämäntapaasi muutenkaan.
    Niin kuin itse totesitkin, oli varmaan hölmöä ja tyhmää olla kuuntelematta omaa kehoaan, mutta erehdyksiä sattuu kaikille ja sellaiset auttavat ihmistä kasvamaan. Propsit myös että rehellisesti kerroit mitä kävi!
    Ei tämmöinen “moka” sinusta huonoa ihmistä tai sairasta, niin kuin jotkut väittävät. Etköhän opetuksesi saanut,toipumisia ja hyvää kesää ! :)<3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:37h, 03 June

    se vaikutti kyllä! maali oli ainoa mielessä ja yritin noudattaa kaikkia oppeja että pieniä matkatavotteita ja keskity polvien nostoon ja tyhjennä ajatukset. kipuraja ei ole koskaan vielä tullut vastaan, no nyt ilmeisesi tuli.väitän että jokainen maratonari on jollain tasolla hullu, lajin juju piilee nimenomaan maaliviivan ylityksen jälkeisessä olossa, sillä juoksutaistelu hiertymineen ja kipuineen tuskin kellekkään on kovin mieluisaa. kiitos kommentista!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:39h, 03 June

    ehdottomasti, kiitos <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:42h, 03 June

    Kiitos kommentista! Nän on. Tämmösia asioita en rehellisesti ollut edes kelannut ennen maratoneja. Oman kropan kuuntelu tämmösissä rääkeissä, joiden jo ennestään tiedetään sattuvan, ei todellakaan ole helppoa! Kokemusta viisaampana!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:43h, 03 June

    kaikki on hyvin nyt :)<3 kiitos

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:44h, 03 June

    allekirjoitan tän. pettynyt omaan tyhmyyteen, eivoi muuta!

  • eevalainen
    Posted at 22:44h, 03 June

    Oot kyllä älyttömän sisukas nainen! Joskin se sisukkuuden/”typeryyden” raja on urheilussa ja varsinkin pitkän matkan juoksussa aika hiuksen hieno 😉 Mut ihanaa että oot jo paremmassa kunnossa. Ystävillekin kyllä paljon sympatiaa- on varmaan ollu kauhee fiilis jättää sut yksin sinne Tukholmaan, huoli on varmasti ollu melkoinen 🙁 Äläkä anna noitten negatiivisten besserwissereitten painaa mieltäs, eivät selkeestikään oo yhtään perillä treenaamisesta/juoksemisesta/sun blogistas. Voit olla kyllä leuka ylhäällä (onks sellanen sanonta olemassa?) ylpeä itestäs!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:45h, 03 June

    <3 kiitos tsempeistä

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:58h, 03 June

    sä saoit just sen mitä oo tässä hakenu sisun ja tyhmyyden ero on todellakin hiuksen hieno tän tyyppisissä extremelajeissa. tosi vaikea arvioida onko tämä nyt sitä THE kolmenkympin seinää ja uupumusta vai oikeesti kriittinen tila. vettä sataa – on kylmä, no nin on muillakin, jalat painaa ja kroppa voi huonosti – kilometrejä takana kaikilla. sanot että sulla on huono olo ja päätä särkee ja ystävät vastaa että saa täällä. mä oon ikuinen vähättelijä enkä tosiaan osannut tässäkään tilanteessa sanoa onko kyse vaan lajin mkana tulevasta olosta vai jostain vakavemmasta. kiitos kommentista! ihanaa että mulla tosiaan oli ystävät mukana tuolla.
    tän tekstin ei ollu tarkotus “ylpeillä” sisukkuudellani, päinvastoin nimenomaan tuoda asia esille kuinka typerästi tässä oli toimittu ja kuinka pettynyt olen viedessäni itseni näin pitkälle, kuinka tyhmä minä olen. tivottavasti täm varoittaa kaikkia

  • Jambbu
    Posted at 22:59h, 03 June

    Voi että, harmi kun kävi näin 🙁 Onneks ei käyny pahemmin! Ihmettelen kyllä noita “paremmin tietäviä” kommentoijia, koska mulle on ainaki tätä blogia lukemalla tullut sellanen kuva että sulla on ihan terve suhde liikkumiseen. Oot kyllä tosi sisukas mimmi kun oot jatkanu silti noin pitkälle! No, jos ei muuta nin ainaki opettavainen kokemus :/

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 23:00h, 03 June

    ja perään pahoittelut iphonen kosketusnäyttö typoista 😀

  • hhheidi
    Posted at 23:34h, 03 June

    Kuulutuksessa kuulutettiin vain tiedoksi sun ystäville, että sut on toimitettu sairaalaan (en muista mikä sairaala) akuuttiosastolle. Ei siinä oikeastaan muuta sanottu. Muutamaan kertaan se kuulutettiin sinä aikana, kun olin itse hakemassa tavaroitani siitä kentältä.
    Kyllä siinä hetken mietti, että mitä oikeen on tapahtunut 🙁 Onneksi kaikki kuitenkin hyvin nyt 🙂
    Oma juoksu sujui mahtavasti! Ensimmäinen maraton, hitaasti liikkeelle ja tavotteena vaan päästä maaliin 🙂

  • Tiiiiiia
    Posted at 23:54h, 03 June

    Tuommosta ei kannata harmitella, pääasia että susta on huolehdittu ja olet kunnossa! Melkonen sisupussi olet! Muista hemmotella itseäsi, elä rankaise! Ihanaa kesää <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:11h, 04 June

    Kiitos tästä <3 joo ei varmaankaan mun blogia ainakaan sillä en kyllä allekirjoita noita “2x salilla ja lenkkiä ja muita lajeja siinä sivussa” jees ei yhtään värikynää 😀 liikun kerran päivässä ja joskus aamulenkillä lisäksi. Blogia seuranneet varmaan tuntevat mut ja koko elämän pituisensuhteeni liikuntaan ja urheiluun (ja penkkiurheiluun) eikä mun ole tarvetta alkaa perustelemaan sitä niille jotka eivät ymmärrä eivätkä edes halua ymmärtää 🙂 urheiluhullua on paha lähteä tuomitsemaan jos ei pääse itse samalle aaltopituudelle!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:13h, 04 June

    Voih <3 kiitos!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:16h, 04 June

    Kunnossa! <3 kiitos :’)

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:18h, 04 June

    Lähinnä omaa tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttäni harmittelen, mutta toki myös keskeytys harmittaa! Kiitos tsempeistä <3:)

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:19h, 04 June

    Mukava kuulla ja terveenä mä sen pidänkin:) tämmöstä en halua enää ikinä kokea! Kiitos tsempeistä ja haleja!

  • mekor
    Posted at 01:21h, 04 June

    Huh, onneksi ei käynyt pahemmin!
    Minusta juuri se, että jaoit kokemuksesi rehellisesti on hyvän esimerkin näyttämistä muille: Viimeistään tämän postauksen lukemisen jälkeen jokaiselle pitäisi olla selvää miksi oman kehon kuunteleminen kannattaa ellei sitten ehdottomasti suunnittele sairaalareissua kisamatkan sijaan.
    Virhearviointeja sattuu jokaiselle ihan kaikilla elämänaloilla. Aina on toki heitä, joiden arviointikyky on suorastaan niin yliluonnollinen että he tietävät kaikesta kaiken kanssaihmisään paremmin ja heittelevät diagnoosejakin netin välityksellä tuosta vain ;). Meidän tavallisten kuolevaisten ei auta kuin nöyrästi paarustaa eteenpäin, välillä epäonnistua surkeastikin ja sitten yrittää rohkeasti uudelleen vähän viisaampina. Toipumisia!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:23h, 04 June

    Kiitos tästä kommentista!:) ehdottomasti viisaampana jatkoon. Toi ero on tosiaan vaikea tuntea enkä ole koskaan aikaisemmin edes pyörtynyt. Vastaavanlaista huonoa oloa kyllä kokenut ennenkin

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:31h, 04 June

    Amen! Juuri näin. En tosiaan kuvitellut että joku ymmärtäisi tän postauksen ylpeilynä ja onnistumisena tyyliin “tehkääpäs perässä” Pettymys siitä että saatoin itseni tuohon tilaan ja pettymys siitä että lähdin liian lujaa enkä osannut kuunnoeela itseäni enkä päässyt maaliin. Toivottavasti tämä tarina toimii opetuksena! Joo diagnoseja tuskin on järkeä tehdä jos todistusaineisto koostuu mun instagramin aamupala/lenkkarikuvista

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:33h, 04 June

    Hali <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 01:37h, 04 June

    Hehe loppu hyvin kaikki hyvin. Kai sillä sisullakin seinä sitten vastaan tulee

  • Fani76
    Posted at 09:46h, 04 June

    Hienoa että olet kunnossa. Älä välitä noista ilkeistä kommenteista. Sitä ei tosiaan ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan eikä välttämättä osaa lukea kroppaansa niinkuin pitäisi.
    Luen päivittäin sun blogia ja mulle ei ole kertaakaan välittynyt susta sellainen kuva, että treenaisit liikaa ja jotenkin äärirajoilla.
    Päinvastoin luen aina kunnioituksella miten ahkerasti sen teet.
    Tsemppiä jatkoon! Anna nyt kropalle aikaa levätä ja sitten taas vauhti päälle 🙂

  • Anni Linnea
    Posted at 10:01h, 04 June

    Minulle tämä ei kyllä tullut yllätyksenä.

  • Anni Linnea
    Posted at 10:08h, 04 June

    Ihme, ettei tästä ole vielä revitty lööppejä. Iltapäivälehdethän referoi enemmän, kuin mielellään bloggareiden “seikkailuja”. Viimeksi oli yksi bloggari kertonut siitä, miten hänet huumattiin ja juttu oli tiivistelmänä iltapäivälehdessä. Eiköhän tämä sinunkin tapaus kohta ole. Julkisuuttahan sinäkin haet, eikö?

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 10:29h, 04 June

    surullista että ajattelet noin

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 10:32h, 04 June

    näin juuri. ihana kuulla että tämmönen kuva on välittynyt sulle 🙂 tiedän, että blogia lukee moni, jota liikunta ja treenaaminen ei kiinnosta eivätkä he itse harrasta niitä, joten toisaalta ymmärrän jos joku ei koe liikuntaa samalla tavalla kun me ja tulkitsee sen pakkomielteiseksi lihasten kasvatukseksi jne. Kiitos kommentista ja haleja!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 10:34h, 04 June

    oot ihan oikeassa! Nää tilanteet on vaan semmosia, joita ei kovin usein vastaan tule. Se tietämättömyys kuuluuko tän olla tämmöstä, meneekö kohta ohi jne nää on vaikeita juttuja ja vaikea tulkita. Tästä opimme:)

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 10:35h, 04 June

    näin on 🙂

  • Miss T
    Posted at 10:42h, 04 June

    Voi ei, kauhea lukea noita ilkeitä kommentteja! Älä niistä välitä! Kaikilla meillä sattuu joskus virhearviointeja, ihmisiähän me vain ollaan. Maratonissa keho on niin omissa sfääreissä, että aina ei pysty itseään ja kehoaan lukemaan niin kuin ehkä haluaisi. Mutta kaikesta oppii ja onneksi ei käynyt pahemmin! Olet mahtavan oloinen, pirteä mimmi! Tsemppiä ja ihanaa kesää!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 10:46h, 04 June

    näin nimenomaan 🙂 koko tilanne on niin tosiaan niin eri sfäärissä, että kehon lukeminen on todella hankalaa. onko tää sitä kipua mitä kuuluu kestää ja mikä on odotettavissakin vai pahempaa. kiitos sulle tästä kommentista, tuli hyvä mieli! Aurinkoa sinnekin!! <3

  • Millllllll
    Posted at 11:31h, 04 June

    Sulle nimim. “JÄRKI KÄTEEN HOI”
    Mun mielestä kenenkään ei pitäis tehdä Sarasta mitään analyyseja sen perusteella minkälaisen kuvan jostain sosiaslisesta mediasta saa. Kukaan ei kuitenkaan täällä raportoi kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu, joten kenestäkään ei ole mitään järkeä tehdä diagnooseja sen perusteella. Tässäkin blogissa painottuu liikunta jne. joten olettaisin, että Sara silloin kirjoittelee enemmän niistä terveellisemmistä ruoista ja liikunnoista sen sijaan että kirjoittaisi “tänään en liikkunut tai tehnyt mitään ja söin pelkkiä herkkuja” tyylistä tekstiä. Tälläisiä päiviä on uskoakseni kaikilla. Siksi joillekkin voi tulla Sarasta tietynlainen kuva. Ehkä Saran lähipiiri ei ole huolissaan, koska he näkevät kokonaiskuvan ja sen miten asiat on todellisuudessa. En minäkään tosiaan Saraa tunne, tämäkin on vain mielipide.
    Tärkeintä että Sara on nyt kunnossa. Tsemppiä sinne 🙂

  • Sussssuuuu
    Posted at 11:34h, 04 June

    Onhan tää jo ihan naurettavaa. Onko ihmiset oikeasti niin katkeria siitä, että joku asettaa tavoitteita itselle ja treenaa ahkerasti. Siis toi mitä sulle kävi on tosi harmi, mutta samalla opit lukemaan ja kuuntelemaan kroppaas aivan eri tavalla. Ja jos on tottunut juoksemaan sykemittarin kanssa, niin pelkästään akun loppuminen siitä sekottaa pakkaa + paine mikä tulee maratonista vaan lisää sitä. Ja musta jokainen joka harrastaa edes vähän liikuntaa/ ymmärtää kuinka terveellistä elämää elät, niin ei tuu huutamaan mitään hävyyttömyyksiä! Nää jotka huutelee on just niitä ihmisiä jotka ei pyllyään saa sohvalta ylös! Se ero tavotteellisessa ja nousujohteisessa treenaamisessa JA PENKKIURHEILUSSA on se, että keho kaipaa ärsykkeitä jos lihaksistoon ja hengityselinjärjestelmään halutaan kehitystä. Jos mahalaukkua halutaan venyttää ja kiristää vannetta pään ympärillä, niin sohvalla makaaminen on oiva vaihtoehto tähän. Miksi nykyään crossfit on muodissa? No koska sillä saa tuloksia aikaan!!! Ja onko niiden elämä terveellistä, ON, koska ne tankkaa hiilareita kroppaan ja hiilareiden avulla lihaksisto jaksaa tehdä töitä! Ja miksi otin crossfitin esille, tunnin aikana kroppa menee niin tiukille että oksennus lentää kerran jos toisenkin ( ei tietenkään joka kerta, mutta aina välillä.) Ja oksentaminen tässä on VÄHÄN eri asia kuin jonkinnäköinen syömishäiriö. Jokainen joka on kokenut nestehukan ja oksentamisen treenin aikana voi samaistua siihen, että heti kun kroppa taas kestää niin siihen tankataan paljon ravintoa ja treeni rakennetaan pyramidimaisesti ja tulokset senkuin parantuvat!
    Ja sinä joka heitit tämän mediajutun tähän, ni miks Saran blogi pääsis mediaan olis pelkästään hyvistä syistä 1. Kirjoitus on rehellinen ja vääristelemätön 2. Tässä on opetus vinkkejä niin ruokailuun kuin treenaamiseen.
    Nyt vaan lepoa, nauit kesästä ja jatkat samaan malliin.
    Olet huippu <3

  • MarjaanaS
    Posted at 12:07h, 04 June

    Käsittämätöntä miten jokaiseen blogiin löytää näitä ilkeitä ihmisiä arvostelemaan ja pilkkaamaan bloggaajaa! En voi käsittää! Lisäksi näistä arvostelijoiden kommenteista huokuu se, että blogista on luettu vain pari postausta ja sen perusteella voidaan sanoa, että blogia on seurattu “jo pidemmän aikaa”.
    Haluaisinkin kysyä näiltä ilkeiltä kommentoijilta seuraavaa: Mitä te kuvittelette näillä ilkeyksillä saavanne aikaan? Haluatteko jotain glooriaa siitä, että kuvittelette olevanne kauniimpia, viisaampia tai muuten vaan parempia ihmisiä kuin bloggaaja? Mikä teidän motiivi oikeasti on? Ja miksi ihmeessä kulutatte aikaa blogeissa, joiden sisältö on mielestänne vastenmielistä, pakkomielteistä tai muuten vaan niin huonoa?!? Hankkikaa hyvät ihmiset muuta luettavaa ja muuta tekemistä. Jos joku ei teitä miellytä, se ei oikeuta teitä pilaamaan muiden päivää tai arvostelemaan muiden töitä! Miltä teistä tuntuisi, jos minä vaikka tulisin teidän töihin arvostelemaan joka ikistä pientä asiaa, jonka te töissänne teette? Miten ihmeessä te voitte olla noin katkeria? Hankkikaa hyvät ihmiset apua ongelmiinne älkäkää purkako niitä muihin ihmisiin tollaisena ala-arvoisena kitinänä.

  • essisofiaa
    Posted at 13:21h, 04 June

    voi ei apua!:-( paljon voimia ja nyt vaaan lepäilet?! älytön sisu sulla on kyllä! 😀

  • tinat
    Posted at 14:42h, 04 June

    Nyt vasta luin kertomuksesi, kun piti tulla katselemaan, että miten maraton meni! Ilkeitä kommentteja osa, mutta onneksi enemmän noita kannustavia ja huolestuneita 🙂 Ymmärrän tuon tilanteesi hyvin, vaikka en noin huonossa jamassa maratoneilla ole ollutkaan. Eikä tuolla ole tekemistä minkään ylikunnon tai liikaa treenaamisen kanssa – noin vaan joskus käy niin normikuntoilijoille kuin huippu-urheilijoillekin (muistetaan vaan jonkun Konosen laattaamisetkin). Eräs tuttuni pyörtyi noin 40km kohdalla, nesteet ei kai imeytyneet tms. ja päätyi ilmeisesti samaan paikkaan Tukholmassa kuin sinäkin muutamia vuosia sitten.
    Itse olen mm. hankkinut rasitusmurtuman maratonilta (ei saanut juosta neljään kuukauteen) ja toisen kerran kipulääkkeillä kyllästettynä juoksin jalkani rikki siten, että vasta kuukauden päästä kykenin kävelemään kunnolla. En ole koskaan keskeyttänyt mitään kisaa/suoritusta, joten kynnys tehdä se olisi varmaan niin korkealla, että jonkun ulkopuolisen tosiaan pitäisi mutkin sieltä radalta poimia. Ei mitään järkeä, tiedetään 😉
    Ehkä lähdit aavistuksen liian kovaa liikkeelle (perusmaratoonarin yleisin virhe), mutta ymmärrän senkin, sillä jos kovin monta minuuttia jää aikatavoitteistaan alussa niin kyllä niitä voi väsyneenä lopussa olla hankala saada enää kiinni. Pointtina nyt kuitenkin se, että noin vaan voi joskus käydä, sen tietävät ja ymmärtävät kaikki pidempään kestävyysurheilua harrastaneet ja myös siinä kilpailleet. Nyt toivu rauhassa, parin viikon päästä treeni taas käyntiin ja HCM:lla tavataan, eikö? 🙂

  • tinat
    Posted at 14:56h, 04 June

    Amen! En voi käsittää minäkään. Osalle on ihan sama, mitä bloggaaja tekee tai jättää tekemättä, se on aina kuitenkin väärin.

  • endorfiinikoukussa
    Posted at 16:37h, 04 June

    Tähän kommenttiin on helppo yhtyä. Tsemppiä Sara! Oot huippu!

  • SallamariN
    Posted at 17:50h, 04 June

    Sisua riittää! Oot sä vaan aika saatanan kova muija !