Ystävä, joka ei koskaan tuntenut minua 20 June, Jun 2013 - 08:22
Lukijan ja bloggaajan välinen suhde on suosittu puheenaihe blogimaailmassa. Omalla kohdallani tilanne on hassun sekava, sillä kuulun molempiin ryhmiin. Olen bloggaaja, mutta myös luen ja fanitan blogeja.
Kun muutin Helsinkiin, en tuntenut täältä juuri ketään muita kuin kämppikseni (<3). Koska tein tuohon aikaan keikkatöitä freelancerina, kävin yksin salilla treenaamassa ja kirjoitin blogia yksin kotona, ei mulla ollut kunnon verkostoa, jossa olisin voinut tutustua uusiin ihmisiin. Toki minulla oli kämppikseni lisäksi ystäviä, joihin pidin kyllä yhteyttä, mutta he asuivat eri kaupungeissa.
Vietin paljon aikaa yksin. Uusi kaupunki ja kaikki oli uutta. Tunsin itseni melko yksinäiseksi. Tuohon aikaan luin paljon blogeja. Tai olen mä aina lukenut ja luen paljon edelleen, mutta silloin kunnolla koukuttuneesti seurasin monien bloggaajien elämää. En ollut koskaan edes tavannut heitä, mutta halusin tietää mitä heille kuuluu, mitä he ovat tehneet tänään, mitä heillä oli päällä, kävivätkö hekin tänään treenaamassa tai kastuivatko hekin rankkasateessa. Olin koukussa blogeihin/bloggaajiin. He olivat kuin ystäviäni. Ihmistä en voinut sanoa tuntevani, mutta blogipersoonan kyllä.
Koskaan en kommentoinut (?? huom aikaa jolloin olin superujo), seurailin vaan. Hymähtelin hauskoille teksteille ja kuville. Luin kommentit ja päivittelin itsekseni, jos joku oli kommentoinut jotain sopimatonta. Kävin välillä monta kertaa päivässä tsekkaamassa, josko olisi tullut uusi postaus. Selailin kymmeniä blogeja, mutta tosissani seurasin vaan muutamia. Ne olivat ikään kuin ne lähimmät ystäväni, ei voinut olla liikaa lemppariblogeja.
En tiedä olisinko halunnut edes tuntea heitä “oikeasti”, ehkä olisinkin. Pidin niin kovasti blogipersoonista, siitä millaisena kuvat ja tekstit saivat heidät näyttämään. Olisivatko he oikeasti ihmisinä myös samanlaisia?
Bloggajilta saatetaan vaatia paljon, mutta niin olen minäkin lukijana vaatinut. Mitäs tämä on kun kahteen päivään ei ole postattu tai missäs ne Kroatian matkan kuvat viipyvät? Monet tivaavat näistä kommenttiboksiinkin. Vaikka mä en koskaan kommenttia aiheesta kirjoittaisikaan, saattaa ajatus käydä mielessä. Ainakin omalla kohdallani koen tämmösen vaatimisen liittyvän puhtaasti välittämiseen. Haluan tietää miten voit ja mitä kuuluu! Välitän!
Musta on ihanaa saada meiliä ja kommentteja. Jotain konkreettista todistetta (Google Analyticsin lisäksi) siitä, että täällä ollaan. On ihanaa kun lukijat tulevat moikkaamaan, ja sitä tapahtuu suomalaisen kulttuurin huomioon ottaen yllättävänkin usein. Tosin huomaan myös joskus olevani vainoharhainen kun joku katsoo pitkään. Yleensä vaihtoehtoja on kaksi: hän arvuuttelee olenko Heli Kajo tai sitten tunnistaa mut blogista. Olen itsekin kertonut muutamille bloggaajille sopivassa tilanteessa lukevani heidän blogejaan, mutta myös syyllistynyt monesti siihen kaupungilla kyttäämiseen. Sen lisäksi, että haluan kiittää bloggaajaa kivasta blogista ja toivottaa tsemppiä jatkoon, mulla tulee jotenkin semmonen olo, että pakko tunnustautua lukijaksi. Se on vähän niinkun velvollisuus tai jotain. Että hei vaan, minä täällä tirkistelen sinun elämääsi ja tavallaan tunnen sinut. Tuleeko kellekkään muulle tämmönen fiilis lempibloggaajan nähdessään?
Onko teidän mielestänne bloggaaja-lukija -suhde enemmän “fani-julkkis”- vai ystäväsuhde? Entä voiko blogin kautta tuntea bloggaaajan?
Mä koen homman niin, että bloggaaja on tavallaan “työ/harrastusnimi”. Se on usein sitä aitoa sinua, raapaisu elämääsi ja se antaa lukijalle kuvan sinusta. Mielestäni blogin kautta ei voi tuntea bloggaavaa ihmistä, mutta bloggaajan voit.
Menestyneet bloggaajat ovat asia erikseen, mutta yleisesti en osaa jotenkin ajatella bloggaajaa julkkiksena, vaikka julkinen henkilö hän onkin. Bloggaajaan on helppo samastua, hän on tavallinen ihminen, ihan niinkun minäkin. Hän tekee tavallisia arkijuttuja, ihan niinkun minäkin. Hän pukeutuu niihin Zaran ja H&M:n vaatteisiin, ihan niinkun minäkin. Hän kertoo mitä on milloinkin puuhastellut ja hän saa sinut hymyilemään. Häneltä voi kysyä ja häneltä saa myös vastauksen.
Yhä useammat bloggaajat ovat tulleet siihen tilanteeseen, että suoraan sanottuna elämä on mennyt blogin edelle, eikä aikaa tai ylipäätä innostusta bloggaamiseen enää ole samalla tavalla kuin ennen. Ja tässä tilanteessa blogin lopettaminen on enemmän kuin järkevää. Ymmärrän tämän paremmin kuin hyvin, olen itsekin joutunut muutamaan otteeseen tosissani pohtimaan blogikuvioita. Mutta toisaalta ymmärrän oman kokemukseni kautta lukijankin puolen.
Aikoinan koitti minullekin, lukijalle, se päivä, kun eräs lempparestani kirjoitti postauksen, jossa ilmoitti lopettavansa bloggaamisen. Järkytys. Puskista tuli. Tuin päätöstä, mutta olin myös huolissani ja vähän vihainenkin. Kuin pistäisi kaverisuhteemme poikki, kiitos vaan! Nyt en enää tietäisi mitä hänelle kuuluu. En saisi inspiraatiota asuihin tai vinkkejä nettishoppailuun. Kuka minut nyt potkisi lenkille? Blogista oli tullut minulle lähes pakkomielle, se oli osa elämääni ja nyt se vaan vietiin minulta kysymättä pois. Tunsin itseni taas vaativaksi, välittäväksi lukijaksi. Olin itsekäs. Arvostin päätöstä lopettaa blogi ja tottakai toivoin hänelle pelkkää hyvää, mutta miten minä selviäisin ilman blogia ja bloggaajaa. Onko edes madollista, että minulla oli ikävä bloggaajaa, jota en koskaan ollut edes tavannut?
Bloggaajalla oli kiva asuyhdistelmä, otin siitä vinkkejä omaan asuuni
Bloggaaja ilmoitti postauksessa, että terveisiä vaan täältä Miamista, tultiin lomailemaan. Hetkonen!! Miksei mitään oltu kerrottu etukäteen, enhän minä tätä tiennyt, ihan shokkitila iski
Bloggaaja oli joutunut sairaalaan, meikä vollotti
Bloggaaja oli päässyt kouluun, hymyilin monta päivää
Bloggaaja oli käynyt lenkillä metsässä. Minä lähdin myös juoksemaan pururadalle
Bloggaaja oli ostanut uutta jäätelöä, nappasin saman jäden kauppakoriin
Näin unta bloggaajasta
Bloggaajalla ilmoitti yhtäkkiä poikaystävästä, miksei hän kertonut tästä tyypistä mitään aiemmin!?
…Bloggaaja oli ystävä, joka ei koskaan tuntenut minua
kuvat: weheartit.com
Minkälaisia ajatuksia teillä on bloggaajan ja lukijan suhteesta?
Onko kukaan koukuttunut blogiin/bloggaajaan ja kokenut samanlaista “yksipuolista ystäväsuhdetta” niin kuin minä?
T.Sara
lintsuuu
Posted at 11:39h, 20 JuneMulla on tollane ykspuolinen ystävyyssuhde sun kanssa hah…Mun päivä paranee pelkästään sillä ku oot laittanu uuden kuvan instagrammii tai ku nään vaan bloglovin feedillä että sulta on tullu uus postaus ! :)Oot mun suurin inspiraatio ja motivaattori urheiluun. Tuut mua monta kertaa kaupungilla vastaan mut ikinä en oo uskaltanut tulla puhumaan, tääki ekoja kertoja ku kommentoin mitään…oot ihana <3
lintsuuu
Posted at 11:39h, 20 JuneMulla on tollane ykspuolinen ystävyyssuhde sun kanssa hah…Mun päivä paranee pelkästään sillä ku oot laittanu uuden kuvan instagrammii tai ku nään vaan bloglovin feedillä että sulta on tullu uus postaus ! :)Oot mun suurin inspiraatio ja motivaattori urheiluun. Tuut mua monta kertaa kaupungilla vastaan mut ikinä en oo uskaltanut tulla puhumaan, tääki ekoja kertoja ku kommentoin mitään…oot ihana <3
:))
Posted at 11:41h, 20 JuneNo siis, mähän oon ihan koukkuttunut sun blogiis ! Mulla on monta mitä seuraan mutta sun blogi pitää aina katsoa ekana ! Varsinkin kun tiedän sut Kotka-ajoiltas. 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 11:44h, 20 Junevoi apua, eikä!! kyyneleet vaan nousee silmiin tämmösiä lukiessa!! Kiitos ihana! Ja niin kiva kun tulit nyt kommentoimaan 🙂 <3 toivottavasti vielä tullaan vaihtamaan pari sanaa!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 11:45h, 20 June<3 voi kiitos paljon! Kotka <3
Mmiraaa
Posted at 11:45h, 20 JuneTäytyy myöntää että kyllä, olen koukussa blogeihin, erityisesti sinun. Kun laitat blogiisi kauniita, iloisia kuvia itsestäsi, se tekee minutkin iloiseksi ja saa minut tuntemaan itseni kauniimmaksi, sillä hymy pukee ketä tahansa! Olen esimerkkisi myötä rohkaistunut käyttämään erilaisempia vaatteita mitä koskaan olisin uskaltanut toivoakaan käyttäväni – miksi kaikkien pitäisi olla niin massaa? Olet inspiroinut minua liikunnan suhteen, ja blogisi iloisuus ja positiivisuus tarttuu väistämättä itseenkin, oli itsellä sitten huono päivä tai ei.
Haluankin sanoa, että kiitos Sara 🙂 Blogisi on minulle sanoinkuvailemattoman tärkeä lähde niin pukeutumiselle, hymyilylle ja liikunnalle. Se saa minut hyvälle mielelle ja auttaa jaksamaan niiden huonojenkin päivien yli 🙂
jennsq
Posted at 12:16h, 20 Junemullakin on varmaa ykspuoleinen ystävyyssuhde sun blogii:) mulle tulee aina niin hyvä mieli kun oot kirjottanu uuden postauksen!! sulta saa hyviä treenivinkkejä liikuntapäiväkirjoistas ja kun laittelet ‘päivän asu’ postauksen niin sieltä saa jotain vinkkii omaan pukeutumisee.
sut ois niin ihana nähä muutenki ku vaa pelkistä kuvista ja höpöttää sun kans liikunnasta ja kaikesta mahollisesta:)
oot huippumimmi!
Suvppa
Posted at 12:22h, 20 JuneMustakin on viime vuosien aikana kehkeytynyt lähestulkoon pakkomielteinen lukija ja viime vuonna vielä (ruoka)bloggaajakin. Sun blogisi oli ensimmäinen blogi, jota koskaan aloin tosissani seurata. 🙂 Ihastuin sun tyyliisi ja löysin siitä inspiroituneena vähitellen myös oman tyylini, mistä oon oikeesti sulle kiitollinen! Lisäksi oon löytänyt sun blogisi kautta itselleni mm. juoksukengät ja muutenkin rakastunut juoksemiseen muutakin kuin “pakko polttaa kaloreita” -mielessä! Sä oot siis saanut mut rakastumaan sekä vaatteisiin että urheiluun ihan uudella tavalla. 🙂
Eli joo, kyllä mullakin taitaa olla tuollainen yksipuolinen ystävyyssuhde sun kanssasi, koska mä aina ilahdun sun ilostasi, nauran sun hassuille kömmähdyksillesi ja tuun surulliseksi kurjista tapahtumista. Siitä maratonilla sattuneesta onnettomuudestakin selitin avokille ihan kauhuissani ja olin aidosti huolissani! Joskus itekin yllätyn siitä, kuinka tunteella välillä suhtaudun bloggaajien elämässä tapahtuviin asioihin, mutta toisaalta se on mun mielestä ihan hienoa, että pystyy tuntemaan empatiaa näin netinkin välityksellä ja ilman mitään syvää, henkilökohtaista sidettä. Tää on varmaan sitä kuuluisaa nykyaikaa. 😀
Tää oli tosi hyvä postaus, pisti miettimään! 🙂
larpaa
Posted at 12:25h, 20 Junetäällä kans yks! en tiiä miten voisin elää ilman tätä sun blogia, instagramista aina tottakai pitää seurailla ja olla ihan mukana jutuissa. oli kyyneleet silmissä sen tukholman maratonin kanssa ja vedet silmissä on myös naurettu sun kommelluksille! ykspuolista ystävyyttä, tuntuu että tunnen ja tiedän sinusta kaiken, blogimaailman kautta tietenkin.
ja tämä postaus oli ihana ja sai pitkästä aikaa myös minut kommentoimaan! olet ihana sara elä muutu!
Pepapepapepa
Posted at 12:53h, 20 JuneHelvetin hyvä ja osuva kirjoitus! Ja erittäin hyvin sanottu, nyt kun sanoit sen ääneen (tai no, kirjoitit) niin tulin ajatelleeksi että kyllä muuten hittovie koen lempibloggaajat kuin ystäviksi :D! Ilot ja surut tuntee yhtälailla. Onpa hassua, ei oo tullut ajatelleeksi 😀 moi yksipuolinen ystävä, mitä kuuluu? Tänne vähän kurjaa koska yksinäinen juhannus mut eiköhän tästä tää lutviudu.
Hämmentävää, mulla on ystäviä joita en tunne 😀
irmelii
Posted at 13:01h, 20 JuneMyös minulla on jonkinlaisia yksipuolisia ystävyyssuhteita bloggareiden kanssa :). Sinun blogiin minulla on erityinen side, koska tämän blogin kautta olen tutustunut blogimaailmaan ja tämä oli ensimmäinen blogi jota aloin seurata (ja luin heti koko blogin läpi, hups). Siitä on nyt ehkä noin kolme vuotta (tai ainakin jotain sellasta) ja bloggasit suosikille ja lehden kautta blogin löysinkin! Olin silloin jotain 15 vuotta ja tosi nuori (ok, ei 18 paljon vanhempi ole) ja sain myöskin pienen kipinän liikuntaan, vaikken ennen blogin lukemista liikkunut juuri ollenkaan. Siitä olen kiitollinen.
Erityisesti tämä blogi on mieleeni, koska suhtaudut lukijoihin aivan kuin ystäviisi, mutta säilytät silti oman yksityisyytesi ja kerrot juuri siitä mistä haluat. Blogimaailmassa on liikaa esimerkkejä ihmisistä, jotka aliarvioivat ja suorastaan haukkuvat lukijoitansa. Ei sellaisen blogin lukemisessa enää ole mitään kivaa, bloggaajasta tulee etäinen ja vieras ja lopulta ainakin itse monesti lopetan lukemisen.
Itse en juuri koskaan kommentoi mihinkään, mutta tähän postaukseen halusin vain tulla sanomaan, että kiitos tästä blogista 🙂 en ole lukemisesta vuosien aikana luopunut, enkä aio tulevaisuudessakaan luopua! Oot vaan niin ihanan aito, iloinen ja positiivinen 🙂
.RIIKKA
Posted at 13:03h, 20 JuneYksipuolinen ystäväsuhteilija tunnustautuu! Olen seurannut sua Labels or Love ajoilta asti, eli niin hullulta kuin se tuntuukin, olet ollut osa lähes jokapäiväistä elämääni jo melkoisen pitkään, apua! 🙂 Oot täysin oikeassa tuossa, että vaikka seurailisi useitakin blogeja, lempparibloggaajia voi olla vain ihan muutama, ja olet ehdottomasti sellainen mulle! Olet ollut ihan uskomaton inspiraatio mulle koko blogitaipaleesi ajan, kiitos mielettömästi siitä! Kommentoin melko harvoin, en oikeastaan tiedä miksi, mutta olen monta kertaa miettinyt, että jos kävelisit kaupungilla vastaan, tulisin varmaan höpöttelemään kuin parhaalle ystävälle tajuamatta, ettet tiedä yhtään kuka olen. 😀 Ihanaa juhannusta sulle Sara, ja muutenkin kaikkea hyvää, olet huippu tyttö! <3
Ravena
Posted at 13:13h, 20 JuneItselläni alkoi blogien lukeminen sinun ja Jannin blogista ja siitä asti olen seurannut molempien blogeja. Ja itselläni päivä alkaa sillä, että on pakko katsoa mitä uutta on kirjoitettu ja joskus harmistuu kun ei ollutkaan mitään uutta tullut ja funtsii että mikäs nyt 😀 Vakkariblogit kuuluu niin omaan arkeen ja tuntuu ihan tyhjältä jos ei pääse jostain syystä lukemaan. Kaipaa sitä toista vaikkei tunnekkaan ja sen juttuja 🙂 Onhan tämä hieman outoa, että kokee ns. tuntevansa bloggarin vaikkei tunne. Ehkä sitä tavallaan toivoo, että tuntisi oikeasti ja että se olisi juurikin sellainen mitä se on blogissa. Ja itse pidän sellaisista aidoista ihmisistä ja siitä tunteesta että se aitous välittyy blogin kautta. Ja todellakin huolestuu ja ihmettelee, jos ei toinen kirjoita pitkään aikaan mitään, niin siinä menee maailmankirjat sekaisin 🙂 Onneksi insta pelastaa, kun siellä on yleinsä joku päivitys joka päivältä 🙂 Ja itsellä ei ole ollut iloa törmätä sinuun, enkä tiedä miten reagoisin jos törmäisin 🙂 Olisitko sellainen helposti lähestyttävä, mitä olet bloggaajana muuten. Hei anteeksi kun kommentoin, mutta heiluuko tai täriseekö muilla toi RAJALA pro shopin mainos, itsellä meinaa tulla pahaolo kun se värisee tossa reunassa, sorppa vaan 😀
emmainkeri
Posted at 13:24h, 20 JuneMulta ei tarvitse varmaan edes kysyä! Ja tunnen itseni suht onnekkaaksi kun oon saanut tavata sut useemmankin kerran ihan oikeasti, jutella sun kanssa, nauraa yhdessä tyhmille jutuille ja niin eespäin. Tai sekin että oon ollut sun fb-kaveri iät ja ajat ja voin millon vaan tulla juttelemaan ja kysymään kuulumisia. Hali! Tänä kesänä pitää nähdä!
Tiiaaaaaa
Posted at 13:45h, 20 JuneLuulenpa, et mullaki on ykspuolinen ystävyyssuhde sun kanssa…hah. Tosiaan sun blogi on ekoja joita oon alkanu lukemaan ja joka päivä on pakko käydä kattomossa onko tullu uusia postauksia! mun päivää piristää, et pääsen lukemaan sun tekstejä ja kattomaan kuvia. Kerran oon myös tullu pikaisesti moikkaamaan, mutta sillo en ehtiny jäädä pidemmäksi aikaa juttelee! 🙂
Räyhis
Posted at 14:18h, 20 JuneNetti on musta just sinänsä huono asia, että hirveän usein sitä uppoaa tirkistelemään toisten elämää, ja unohtaa kokonaan oman elämänsä. Näin mulle käy aivan jatkuvasti.
Mun mieliala nousee nollasta sataan kun mä nään sun postanneen. Yhtäkkiä oma vaatekaappi pursuaakin aivan uusia mahdollisuuksia, tekeekin taas mieli olla yltiöystävällinen kaikille ja lenkkipolku tuntuukin suorastaan huutavan puoleensa. Mun päivän parhaita hetkiä on lukea sun blogista hauskoja juttuja siskolle tai kavereille, tai näyttää sun päivän asu tai upeet reisilihakset. Tulee sellainen ylpeä fiilis, että hahaa, tää on MUN Sara!
Sama on muutaman muunkin blogin suhteen, mutta susta mä oon jotenkin kaikista ylpein ja on kiva aina sanoa että joo, luen Tickle your fancya. Vähän kuin että “Joo, tunnen Saran”. Vaikka eihän se oikeasti niin mene. Lisäksi sun blogista tulee aina hyvälle tuulelle, koska sä et kerro sun elämän huonoista asioista, tyyliin että “erosin poikaystävästä” tai “tänään tahtoisin hypätä junan alle”. Musta on hienoa, että sä kerrot vain niistä asioista, joista tahdot, ja pidät yksityisyytesi. Voin vain kuvitella, millainen joukkoitsemurha Suomen nuorten naisten keskuudessa syntyisi, jos kirjoittelisit tänne jotain omista kuolemanajatuksistasi. 😀
Kai sä oot tavallaan mulle kuin isosisko, sellainen jota ihailee sekä rakastaa, vaikka toinen tuntuukin hieman etäiseltä. Varmasti sitten kun joskus lopetat bloggaamisen, tuntuu kuin olisit jotenkin pettänyt mut, mutta kaikesta huolimatta haluan kiittää sua tosi suuresti tästä blogista ja sun energisyydestä!
Musta olis aivan huippua päästä joskus juttelemaan sun kanssa – sääli, että asun aivan toisella puolella Suomea!
Isa ("kämppis";))
Posted at 15:01h, 20 June<3
Määäää
Posted at 15:06h, 20 JuneMOI!
Pakkoo jättää tähän kommentti ku oli niin kiva postaus, vaikka en mäkään yleensä kommentoi.
Mulla on karsiutunut aivan sairaan moni blogi mun listalta sen takia, että on tuntunut että tän bloggarin persoona ja elämäntyyli on muuttunut blogin suosion myötä. Kärjistettynä esimerkkinä siis silleen, et ennen on blogannut jostain perusjutuista ja ollut ihan tavis ja läppä lentää ja on rehellinen. Sitten ku lukijoita on enemmän ni tyyppi esittelee itteensä ja elämäänsä ihan eri tavalla ja tuntuu, että tää bloggari josta ennen tykkäs on muuttunut feikiks. Siinä mielessä tajuun sen ku sanoit et bloggari on kun ystävä joka ei tunne sua. Jos joku mun kaveri muuttuis yhtäkkii perus muikkelista mainostauluks ja pintaliitäjäks, niin mua suututtais aivan sairaasti. Niinkun joittenki blogien kanssa on käynyt.
Mut sitten, onneks ne just on vaan blogeja joita seuraa eikä omia ihania ystäviä jotka muuttuu joksku toiseksi. Ja että jos lopettaa blogin seuraamisen niin tajuaa että ei siinä ehkä mitään niin tärkeetä mennytkään. Onneksi.
Mä en ite bloggaa eli mulla on ihan eri suhtautuminen varmasti blogeihin ku sulla. Mutta heitin ilmoille ajatukseni, kerranki.
Pakko viel nostaa hattua sulle, oot tosi suosittu ja hyvä bloggari. Mutta silti susta saa sun blogin välityksellä sellasen kuvan et oot ihan jalat maassa ja hyvä perus tyyppi. Ja aivan sairaan positiivinen. Ei oo sun blogia kyllä tullu avattua kertaakaan, niin että ois ruvennu ärsyttämään tai tullu mitään negatiivisia viboja. Ja jos ajattelen mua ja sun blogipersoonaa niin ei meillä välttämättä ole ees kauheesti yhteistä. Paitsi se että oot aito ja rento. Luulisin 🙂
Meni vähän rakkauskirjeen puolelle, mutta long story short: sulla on hyvä meininki ja jos blogi vois olla kaveri ni sun blogi sit ois mun kaveri.
Hyvää juhannusta!
Niipu
Posted at 15:40h, 20 JuneSiis veit sanat suusta! on kyllä siis vähän jopa koukuttunut niihin tiettyihin blogeihin mitä päivittäin lukee ja aina oottaa mitä sieltä tulee. Lisäksi tietyllä tavalla kyllä luulee tuntevansa toisen ainaki pinta raapasun tai ainaki minkä tyylinen ihminen on, ja mitä asioita elämässä arvostaa ja mitä tykkää tehdä. Sun blogi on mulle yks niistä ja tosi inspiroiva ja sun blogista saa sellasen kuvan et oot tosi energinen, elämää pursuava ja ei turhaa asioista murehtiva, ja sitä asennetta tarvisin enemmän omaan elämään!
Ja blogien kautta voi ehdottomasti tavata ja tutustua uusiin kestäviinki ystävyyssuhteihin, mikä vois paremmin tuoda samoista asioista tykkääviä yhteen 🙂
Keep it going girl! 🙂
ketsupasoppa
Posted at 15:47h, 20 JuneHei tää oli tosi hyvä postaus, kiitos tästä! 🙂
Itsekin oon aina tuumaillu, et kun on lukenut jonkun blogia jo tosi pitkään, niin voiko sitä bloggaajaa tavallaan tuntea. Toi oli hyvin kirjotettu, et “Mielestäni blogin kautta ei voi tuntea bloggaavaa ihmistä, mutta bloggaajan voit.” Tossa on aika paljonkin järkeä 🙂
Luen ihan hirmusesti eri blogeja ja musta ois tosi ihanaa nähäki näitä bloggaajia joskus jossain kadulla 😀 Vois moikata & sanoo, et btw, luen sun blogia ja oon ihan koukussa siihen.
Älä lopeta koskaan bloggaamista! Tää on vaan niin huippu blogi. Ja miten jotkut voi luulla sua Heli Kajoks?!?!?! :D:D:D Ei teissä oo yhtään samaa näköä! No jaa, ehkä hiustenväri vähän sekottaa… 😉
ketsupasoppa
Posted at 15:53h, 20 June(jatkoa edelliseen…) tai siis totta kai jossain vaiheessahan sä bloggaamisen lopetat, stupidoo meee! :d Mut oot ihan ultimegasuper ihana tän blogin perusteella & susta huokuu varmaan kilometrien päähän toi aurinkoisuus & energisyys!! 🙂 <3 hihii
mjai
Posted at 17:56h, 20 JuneHmm mä en ole kyllä ns päässyt niin lähelle ketään blogggaajaa tekstien kautta, että voisin kutsua sitä edes yksipuoliseksi ystävyydeksi. Jos blogissa esitellään lähinnä uusia vaatteita, päivän asua, aamupalaa, iltapalaa, iltarientoja etc turhanpäiväsyyksiä, ei siitä saa oikeastaan kuvaa ihmisestä itsestään. Mä ainakin tarviin jotain syvällisempiä asioita ihmisistä, jotta voin kokea jonkinlaista suhdetta heihin.
-meeri
Posted at 17:57h, 20 JuneMoi!
Halusin myöskin jotenkin kertoo tän vaikka tää on jo aika selväksi sulle tullutkin aikasempien kommenttien perusteella.. Sun blogi on suosittu ja lukijoita on monen monta, mutta hienoa on se että sä pidät tän blogin “taviksena”, et leiju sillä että joo olinpahan tossa kaupungilla ja ostin sairaan kalliin laukun ja sitä rataa..
Kerrot omista epäonnistumisista etkä anna täydellistä kuvaa itestäs. Esim. Vaikka oon huomannut että urheilu on iso osa sun elämää, niin sä myöskin siihen liittyvät asiat kerrot aidosti; tänään oli laiskempi päivä, ym. Ja urheilusta vielä! Sun blogi on toiminu pienenä tsempparina oman urheilun suhteen, kiitos siitä 😀
Ja vielä tämänkin sanon, vaikka toistankin vaan muita kommentoijia, toivottavasti joskus nähään ja uskallan tulla juttelee 😀 näin sut syksyllä Vilassa kun olit töissä, mutta enpäs uskaltanu avata suutani 😀 tuijotin vaan ja siinä tilanteessa sulla oli varmaan just se vainoharhanen tunne, mitä toi tuijottaa… No, toivottavasti ei kuitenkaan 😀
Oot huippu!
endorfiinikoukussa
Posted at 19:49h, 20 JuneSä oot mun yksipuolinen ystävä tai oikeastaan kuin pikkusisko. Tunnut mulle jotenkin hämmentävän tutulta ja läheiseltä. Olin aidosti huolissani silloin maraton-äksidentin aikoihin. Oot ihana tyyppi! Älä koskaan ikinä muutu. <3
Nettiystävä
Posted at 19:58h, 20 JuneMoi!
Painoin taas sun blogia ja huomasin uuden postauksen tulleen, tiedät varmaan sen tunteen et “jes uus postaus” ja rupeen oikein sohvalla ettii hyvää asentoa ennen kun rupean kunnolla lukemaan. Oli kyllä niin osuva ja uppoa teksti, että pakko kommentoida. Helpotus siitä, että en olekkaan hullu kun musta tuntuu aina siltä että tuntisin sut. Kertoilen susta juttuja ystäville ja varsinkin poikaystävälle joka saattaa joskus katsoa vähän kieroon kun helpotukseksi huomasin stokiksen maratonin jälkeisen kuvan instassa ja menen huutamaan että “SARA ON JOUTUNUT SAIRAALAAN”. Siinä vaiheessa kun poikaystävä katsoo sellasella ilmeellä että “ööö niin kuka sara?” mietin ehkä hetken itsensenkin että niin öö.. Mutta mulle se on sara tietysti! Ehkä vähän pelottavaa? Mutta kyllä, täällä ruudun puolella on oltu susta huolissaan, lähdetty sun kannustamana lenkille, naurettu sun huippuhauskoille vitseille ja tyyliin oltu syömässä pääsiäisateriaa teidän perheen kanssa. Vaikka kuulostaakin oudolta ja pelottavalta, mutta se on varmasti merkki onnistuneesta blogista ja ihanasta bloggaajasta. Onneksi tiedetään kuitenkin sun elämästä pintaraapaisun verran ja se riittää. Kuitenkin sun elämä on sun ja sulla (ja lukijoilla) on ne omat oikeat ystävät. Tekstiä tulis vaikka millä mitalla, mutta lopetan siihen että kiitän sua Sara huipusta blogista ja toivon pelkästään sulle kaikkea hyvää <3
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:06h, 20 JuneApua miten ihana kommentti!! Kiitos niiiiin tuhannesti <3
Mä en yhtään osannu olettaa että täältä tulis tämmösiä! ootte huikeita!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:08h, 20 Junevoi kääk, kiitos! niin mahtava kuulla! mäkin haluun tavata sut! 🙂
Eveliina1
Posted at 20:09h, 20 JuneVoi Sara, ihana kirjoitus! Tätä lukiessani mietin omaa suhdettani blogeihin ja bloggaajiin. Olen seurannut blogeja vuodesta 2008 ja joskus silloin harkitsin oman blogin perustamista ja muutama ystävänikin koitti minua siihen yllyttää. Tätäkin olen miettinyt nykyään, enemmän siltä kannalta, että millainenkohan blogini olisi tänä päivänä ja millainen minä olisin bloggaajana. Enää minua ei kiinnosta aloittaa omaa blogia.
Luen useita blogeja. Paria blogia olen seurannut useamman vuoden ja osaa vasta muutaman kuukauden. Minulla on blogilistalla suosikkina monta blogia, osa pitää aina vaan katsoa, vaikka ei välttämättä kiinnostakaan 😀 Kuitenkaan näitä blogeja ei voi siltä listalta poistaakaan. Oikeastaan niitä kiinnostavia blogeja on vain ihan muutama. Osa blogeista kiinnostaa juurikin siksi, että tunnen itse samastuvani bloggaajaan ja haluan lukea tämän elämästä. Tottakai syitä blogien lukemiseen on useita, riippuen tietenkin blogista: haenko inspiraatiota pukeutumiseen, ruoanlaittoon, treeniin tai haluan lukea kirjoittajan ajatuksia, joista huomaan pitäväni. Kuitenkaan, en ole ikinä ajatellut bloggaajaa ystävänä, joka ei koskaan tuntenut minua. Yhtä lailla bloggaaja ei mielestäni ole julkkis.
Joka tapauksessa, olen seurannut sinua bloggaajana Labels & Love -blogin ajoilta. Välillä on ollut aikoja, jolloin blogisi ei ole kiinnostanut niin paljoa, mutta joka kerta kun blogilista on ilmoittanut uudesta päivityksestä, on ollut pakko katsoa ja lukea. Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin. Sinä olet yksi niistä (harvoista/parista) bloggaajasta, joihin koen samastuvani.
Olemme samanikäisiä ja kun jälkikäteen mietin omaa elämääni näiden muutaman viime vuoden ajalta, olen kokenut paljon samoja asioita kuin sinä ja ajatusmaailmani on kehittynyt tässä ajassa samaan suuntaan kuin sinulla. Hauskinta (tai ei niin hauskaa) on se, että muutama vuosi sitten minäkin elin omenoilla ja rasvattomalla jugurtilla ja kroppaihanteeni oli mitä laihempi, sen parempi. Koko ikäni olen kuitenkin harrastanut ja rakastanut liikuntaa. Tänä päivänä en kuitenkaan kriiseile siitä, etteivät jalkani ole sirot, vaan niihin on tarttunut ainakin vähän lihasta sen seurauksena, että vastapainoksi kaikelle aerobiselle treenille ja joogalle+bodybalancelle, käyn myös salin puolella.
Treeniajatusten lisäksi olen kokenut ihan samoja juttuja kuin sinä mm. Helsinkiin muuton, uudet ystävät ja kuntosalilla yksin käymisen sekä koulun aloittamisen.
Joskus tätä blogia lukiessani olen miettinyt, että olisi siistiä olla sun ystävä. 😀 Tämän blogin kautta muodostamani vaikutelman mukaan sä olet ihailtavan positiivinen, sulla on hyviä ajatuksia (esimerkkinä tämä postaus) ja hauskoja juttuja. Vaikutat niin rennolta ja hyvältä tyypiltä! Sun pukeutumistyyli eroaa todella paljon omastani, mutta mun mielestä on hienoa, että osaat repäistä tyylilläsi, etkä ota sitä liian vakavasti.
Pari kesää sitten muistan kun käytiin kaverin kanssa Vilassa. Olitte siellä Johannan kanssa töissä silloin ja moikkasin kuin ketä tahansa myyjää, vaikka ihan heti tunnistin sut. Heh, toisaalta taas, kun olen nähnyt jonkun bloggaajan jossakin muualla, olen pari kertaa havahtunut siihen, että tuijotan ja melkein vahingossa moikkaan kuin jotakin kaveria.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti saan lukea sun tekemisistä ja ajatuksista vielä pitkään <3 Ehkä törmätään joku kerta Töölönlahdella juoksulenkillä 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:10h, 20 JuneKiitos älyttömästi!! Ihana kommentti 🙂 mä komppaan täysin, ihan tosi tunteikkaasti suhtaudun välillä bloggaajien uutisiin yms. tosiaankin nykyaikaa!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:12h, 20 Juneniin olet sinäkin IHANA. <3 kiitos kauniista sanoista
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:13h, 20 Junehehe kiitos kovasti!! joo täällä kanssa toinen, yksinäinen juhannus meneillään tällähetkellä! 😀
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:14h, 20 Juneihanaa kun nyt tulit kommentoimaan! 🙂 Niin mieletöntä kuulla, ei tommosta koskaan aattele, että joku on alkanut ekana lukea mun blogia, wow! Kiitos tästä kommentista, ihanaa juhannusta <3
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:17h, 20 Juneäää kiitos ihana!! huhhuh ihan mahtava kuulla :)<3 superia juhannusta ja samat sanat sinulle 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:20h, 20 JuneIhan samoja fiiliksiä täälläkin! Tää on tosi jännää kyllä 🙂 Ihana kuulla että oot pysyny meidän matkassa jo pitkään! 🙂 kiitos tuhannesti ja toivottavasti vielä törmätään!! :)<3 ps mulla ei kyllä tärise? 😀
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:21h, 20 Junevoi että, mukava kuulla! Ja kiva, jos ollaan nähty!! 🙂 kiitos kovasti sulle :)<3
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:25h, 20 Junevoi sinä ihana <3 halihali
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:28h, 20 Junevoi apua mikä kommentti! piti lukea monta kertaa, veti kyyneleet silmiin ja ihan sanattomaksi! Musta on ihana kun kommentoit usein ja mäkin niiden perusteella oon luonu susta kuvan ja “tunnen sut” 🙂 Räyhis! ihanaa että mulla on sunlainen lukija. kiitos älyttömästi <3 vitsi mä todella toivon että vielä tavataan!!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:29h, 20 June<3 pikkunen
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:34h, 20 Junehei mahtavaa kun tulit kommentoimaan! 🙂 bloggaajat bloggaajina ja ystävät ystävinä, näin se meneekin! ja harmittavan moni blogi menee just tohon suuntaan mistä puhut. enkä väitä etten ite olis muuttunu tässä vuosien varrella. ennen blogi oliki lähes mun koko elämä. sieltä selvis jokainen ruoka mitä suuhuni oon laittanu ja ihan kaikki! kun lukijoita tuli ja siirryin lehtitaloon, on tommoset vaan tietoisesti jättäny pois ja blogista tullupidättyväisempi ja jollain lailla asiallisempi. pyrin kuitenkin pitämään tän mun näkösenä, rentona, lepposana, inspiraation lähteenä jne 🙂 Mukavaa juhannusta sinnekkin ja kiitos sulle kovasti!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:37h, 20 Junekiitos kovasti, ihana kuulla että ajattelet noin! 🙂 ja toi on ihan totta, blogit yhdistää samanlaisia tyyppejä! Mahtavaa juhannusta! 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:39h, 20 Junehehe ihana kommentti! Kiitos tästä 🙂 ja niin ne vaan sanoo että heli kajo! Nimmareitaki tultu pyytämään!??
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:41h, 20 Junetämmönen lähelle pääsy vaatiikin jo tosiaan vähän persoonallisemman lifestyleblogin! 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:43h, 20 Juneihana kuulla, että ajattelet noin ja miten blogi on vaikuttanut suhun, huippua!! Tämmösenä mä haluun pysyä, oli teitä sitte kuinka paljon tahansa! 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:45h, 20 Junesä oot mun isosisko!!! Ihana elina <3 älä säkään! ei muututa! 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 20:47h, 20 JuneIHANA KOMMENTTI! Nauratti ja itketti ja kaikkea mahollista, voi että! kiitos tästä ja kiitos että oot olemassa! Toivottavasti nähdään vielä <3 ihanaa juhannusta!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 21:02h, 20 JuneVau mikä kommentti! Tää on aivan käsittämättömän mieletön tunne kun joku kertoo sulle, että on toiminut samoin elämässä ja alkanut ajatella samoin blogin kautta.
Mulla on toi sama blogilistalla! paljon blogeja, mitään en voi poistaa, mutten silti lue kaikkia 😀 Tää ystäväsuhde tuli just sellasien hyvien tyyppien kanssa, joiden lifestyle blogien perusteella he muistuttivat paljon minua. Luen blogeja, joista otan puhtaasti inspiraatiota pukeutumiseen tai ne reseptit ja treenivinkit, mutta luen myöa sellaisia blogeja, joiden kirjoittajista olen aidosti kiinnostunut ja joista aidosti välitän.
Sun kommentin perusteella voin sanoa ihan samaa: olisi hienoa tuntea sut! Jos olisit aloittanut blogin, olisin takuuvarmasti lukija!
Kiitos kommentistä, tää merkkas mulle paljon! <3 Lupaa tulla nykimään hihasta kun seuraavaksi nähdään esim siellä töölönlahdella tai vaatekaupassa 🙂
Ihanaa juhannusta!
Sarpppi
Posted at 21:09h, 20 JuneOon tosi huono kommentoimaan, mutta nyt on ihan pakko. Oon lukenut sun blogia jo ihan alkuajoista lähtien ja susta on kehkeytynyt mulle yksi suurimpia inspiraation lähteitä. Sun esimerkki kannustaa liikkumaan ja osaltaan sun blogin ansiosta sainkin aikoinaan kipinän aloittaa juoksuharrastuksen ihan tosissaan. Syksyllä juoksen ekan puolimaratoonin 🙂 Lisäksi sun tyyli ja asenne on molemmat ihan loistavia ja tuun vaan aina niin hyvälle tuulelle sun juttuja lukiessa. Oot ihan huippu <3
ononon
Posted at 21:12h, 20 JuneHei camoon, sä oot ihan sen näköinen. Kun laittais teidät vierekkäin, tukkaa samaan tapaan ,niin avot kuin 2 marjaa 🙂
Misorella
Posted at 21:22h, 20 JuneHei, sinä ihana nainen! 🙂 Blogimaailma on minulle vielä aika uusi, olen lähtenyt tälle seikkailulle vasta tämän vuoden alkumetreillä rohkaistuneena kirjoittaan omaa blogia. Tutkimusretki on laajentunut tutustumalla erilaisiin blogeihin, kaikki niistä eivät ole tarjonneet muuta kuin hetkellisen levähdyspaikan, mutta sitten on blogeja, joihin haluaa matkustaa aina uudestaan. Sinun blogisi on yksi alkutaipaleen etapeista, jonne palaan aina odottaen innolla mitä sinulle kuuluu. Kiitos tästä postauksesta, sillä nyt omat tuntemukset tuntuvat paljon inhimillisemmältä, sillä koen niin usein lukevani sielunsisareni tekstejä ja sehän sinun bloggaaja minäsi taitaa minulle ollakin. 🙂 Erityisesti haluan kiittää sinua siitä, että sait minut kevään lämmetessä suuntaamaan lenkkipolulle ja jopa omaksikin yllätyksekseni löytämään lajirakkauteni, joka on vain odottanut oikeaa hetkeä elämässäni, nimittäin juoksun. Innostuksesi on tarttuvaa ja sen ansiosta suuntaa alku syksystä ensimmäiselle puolimaratonilleni, josta olen hyperinnoissani! Ystäväni, ne tosielämän 🙂 , ovat saaneet kuulla asiasta kyllästymiseen asti, joten tuntuu kuin sinä jakaisit kanssani myös juoksemisen ilon postaillessasi omista treeneistäsi. Ihanaa kesää sinulle! <3
NooraF
Posted at 22:38h, 20 JunePakko kommentoida, olen samoilla linjoilla edellisten kanssa. Sun blogia oon lukenut jostain sieltä Kotkan ajoilta lähtien. Seuraan päivittäin aktiivisemmin varmaan noin viittätoista blogia ja saman verran aika-ajoin muitakin. Näistä blogeista ainoastaan tää sun blogi on tehnyt muhun sellaisen vaikutuksen, että ajattelen, että voitais olla oikeassa elämässä kavereita. Se varmaan johtuu siitä, että vaikutat ainakin blogin perusteella tosi rennolta ja ennen kaikkea hauskalta tyypiltä. Ehkä se on se, miten kirjoitat ja se, että olen samoilta suunnilta kotoisin. Ja olet livenäkin mukavan oloinen (oon ehkä kerran “jutellut” sun kanssa kun ostin vilasta takin).
Ehkä myös sellainen tekijä vaikuttaa, että olet aika nuori (mä olen sua 4-5v vanhempi). Niin on ihan hauskaa seurata, mitä muutamia vuosia nuorempien elämään kuuluu. Kuulostan nyt aivan ikälopulta, kun sanon noin, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan 😀
Sitten yksi, mitä sun blogissa ei ole, on loputtomia postauksia jostain tyhjänpäiväisistä kissanristiäisistä. Jotenkin mun ikäisten bloggaajien “haahuilua” ja esim. juoksemista kaikissa h&m goodiebag yms -tilaisuuksissa en aina käsitä. En tiedä, kuinka paljon itse juokset niissä, mutta et ainkaan kirjoita niistä koko aikaa. Toisekseen, vaikka itselläni onkin koulutus ja sitä vastaava ihan hyvä työ, en väitä, että kaikilla pitäisi tähän ikään mennessä olla tai että bloggaus ei olisi työtä. En vaan siis aina tajua, miten fiksut ihmiset jaksavat sellaista.. Ja siis jotenkin mitä nuorempi on, sitä helpompi sitä “ilmaisen” tavaran perässä juoksemista yms on helpompi ymmärtää.
Noh, tulipahan pitkä avautuminen. Toivottavasti et nyt ylpisty kun näin paljon tulee kehuja! 😀