Ahdistaa, on ahdistanut jo pitkään. Matkustaminen nimittäin, se suurin intohimoni kaikista. Se ei tunnu enää yhtä vapauttavalta kuin ennen. Ja syy on tiedossa: huonoa omaatuntoa kasvattava mörkö on kasvanut kaapissa liian kauan.
Mörön nimi on lentopäästöt.
Henriikka kirjoitti eilen blogiinsa aiheesta mielenkiintoisen ja kaikin puolin tyhjentävän postauksen. Joka ikisestä kappaleesta löysin samaistuttavia toteamuksia – nyökyttelin koko postauksen läpi.
Loppuun päästyäni olo oli jotenkin helpottunut. Tuntuipa hyvältä lukea toisen bloggaajan ajatuksia lentopäästöistä, aiheesta kun ei ole tätä ennen blogimaailmassa ääneen oikein puhuttu. Sinänsä minulla ei ole tähän postaukseen juuri mitää lisättävää, tuntuu jopa turhalta toistella samoja juttuja, mutta aina kai voi jotain sanoa.
Ihan ensimmäisenä kuitenkin sanon, että käykää lukemassa Henriikan postaus täällä.
Tilanne on monimutkainen. Työni vaatii matkustamista, minulle maksetaan matkustamisesta. Matkantarjoajat ja lentoyhtiöt osallistuvat siis palkkapussini kokoamiseen, joten suoraan sanottuna aiheesta on ollut vaikea kirjoittaa (on edelleen). Toiseksi koen, että henkilökohtaiset, jopa itsekkäät argumenttini on äärimmäisen helppo lytätä lukijoiden toimesta täällä blogin puolella. Ja suoraan sanottuna ehkä itsenikin toimesta – ei kai maapalloa eniten tuhoavan matkustustavan aktiivista suosimista voi järkevästi oikein perustellakaan?
Tuntuu, että kirjoittamalla aiheesta en voi muuta kuin hävitä.
Onko minun edes järkeä sanoa mitään? Eikö olisi vaan helpompaa olla hiljaa? Tähän asti olen mielummin potenut ahdistusta. Lukenut aiheesta raakaa kritiikkiä ja heittäytynyt mielummin puolustuskannalle kuin myöntänyt mitä oikeasti asiasta ajattelen. Nyt ei kuitenkaan voi olla enää hiljaa. Nyt pitää tehdä konkreettisia muutoksia. Ammuimpa sitten omaa jalkaani tai en, näin ei voi jatkua.
Rakastan matkustamista, olen rakastanut aina. Siinä yhdistyy paljon minulle tärkeitä asioita: aktiivisuus, yhdessä kokeminen, uuden oppiminen, kulttuureihin tutustuminen, ruokakulttuuri ja valokuvaus.
Joskus Madventuresin huippuaikoina päätin, että haluan työn, jossa pääsen matkustamaan mahdollisimman paljon. Näihin aikoihin ei juuri puhuttu lentopäästöistä, ei ainakaan meidän piireissä. Matkustaminen oli pelkästään positiivinen asia.
Olin kiinnostunut kulttuureista ja valokuvaamisesta. Haaveilin, että voisin yhdistää nämä kaksi myös matkustamiseen. Päädyinkin lopulta opiskelemaan kulttuurituotantoa ja elättämään itseni blogilla, jossa valokuvaus ja matkustaminen olivat, ja ovat edelleen isossa osassa.
Viime loppukesästä aloin tosissani pohtimaan matkustamiseni haittapuolia. Kalenteri oli tuolloin aivan täynnä buukattuja reissuja ja aloin potemaan huonoa omaatuntoa reissaamisesta, jonka olin tähän asti kokenut pelkästään positiivisena. En edes halua tietää kuinka monta lentoa tein viime vuoden aikana, saatika kuinka paljon päästöjä niistä aiheutui.
Välillä aihe oli pinnalla, välillä lakaisin sen maton alle. En oikein tiennyt mitä tehdä. Olin solmussa, mutta lupasin itselleni, että teen asian eteen jotain.
Ja paljon on tehtykin siitä puolentoista vuoden takaisesta tilanteesta, kun matkustin into pinkeänä suunnilleen aina kun tilaisuus suotiin. Minusta oli maailman siisteintä lentää työmatkoilla, käydä pyörähtämässä jossain. Tuntui hienolta, kun minua varten oli varattu lentobudjetti. Tunsin itseni tärkeäksi.
Nykyään turha työmatkalentäminen ahdistaa. Ja turhalla tarkoitan sellaista työreissua, joka voidaan yhtä hyvin hoitaa verkon välityksellä.
Mitä teen nyt?
Tämä osio saattaa kuulostaa tekopyhältä perustelulta, mutta sen ei ole tarkoitus olla sitä. Haluan teidän hahmottavan, että minä todella ajattelen näitä asioita. Henriikka hyvin sen sanoi: “on huomattavan paljon helpompaa ottaa vastaan kritiikkiä, jota suolletaan lentojen vuoksi keskustelupalstoilla, kuin puolustaa itseään hyvillä, todellisilla teoilla”.
Suurin osa reissuistani on työreissuja, joihin saatan välillä yhdistää omia vapaita. Kieltäydyn suurimmasta osasta minulle ehdotettavista reissuista, mutta sanon myös isolle osalle kyllä. Liian isolle.
Pyrin jokaisen reissun kohdalla miettimään, kannattaako minun oikeasti lentää. Onko se sen arvoista? Voisinko kenties yhdistää tähän reissuun jotain, saisinko hoidettua kahta kärpästä yhdellä iskulla – matkustaa ehkä lomalle naapurimaahan tai kenties tavata muita asiakkaitani samalla?
Kaikki tapaamiset ulkomaisten asiakkaideni kanssa hoidan aina ensisijaisesti Skypellä, tämä on yksi pääehdoistani. Jos olemme jostain syystä samassa paikassa samaan aikaan, yritetään saada tapaaminen järkättyä.
Vuoden alusta alkaen aloitin maksamaan päästöjen kompensointia lennoistani ja nyt Henriikan inspiroimana päätin, että alan vaatimaan näitä myös minua lennättäviltä asiakkailtani.
Suosin tietysti suoria lentoja, mutta mikäli hinta triplaantuu, myönnän, että valitsen kyllä edelleen välilaskun.
Mitä voin tehdä jatkossa?
Ulkomaille voi matkustaa muillakin tavoin kuin lentämällä. Tämä on välillä itselleni haastavaa omaksua. Jotenkin sitä kuitenkin elää siinä ajatusmaailmassa, että Suomen rajojen ulkopuolelle ei pääse ilman lentokonetta. Ulkomaan junamatkustamista pitää lisätä ehdottomasti. Automatkustaminen on minulle vieraampaa, koska meidän taloudessa ei ole autoa, mutta auton vuokraaminen on tänäpäivänä tehty melko helpoksi sekin.
Olen konkreettisten tavotteiden asettaja, haluan nähdä muutoksen silmilläni. Mitään ei todennäköisesti tapahdu jos asiaan suhtautuu, että “pitää juu vähentää lentämistä”. Haluankin kirjoittaa konkreettiset lentopäästöjen vähennykseen liittyvät tavoitteeni ylös.
Avasin kalenterini. Keväälle on luvassa lennot Lappiin ja Lontooseen. Kesäkuussa Sveitsiin ja Sloveniaan. Heinäkuun lomaviikolle ostettiin liput Beyoncen ja Jay Z:n keikalle Roomaan. Lentoja ei vielä ehditty ostaa, koska tuumailtiin josko siihen saisi yhdistettyä jotain. Alettiinkin eilen illalla pohtimaan josko Italiaan suuntaisikin vuokra-autolla ja tekisi samalla Euroopan roadtripin? Innostuin, tapani mukaan. Siitä voisi tulla ihan mieletön reissu.
Kaksi vuotta sitten lopetin lihan syömisen. Lihan syöminen tuntui yhtäkkiä aivan turhalta. Mihin minä lihaa edes tarvitsin? Minun kohdallani lihan syönnissä kyse oli lähinnä totutuista rutiineista, en liiemmin lihan mausta edes pitänyt. Kauppaan tultaessa kävelin hevi-osaston jälkeen heti ensimmäisenä kanapaketin luokse. Se oli jotenkin helppo. Mutta ihan yhtä hyvin olisin voinut kävellä tofun, kikherneiden tai linssien luokse.
Viikon kokeilun jälkeen tajusin, että saan kasvisruoasta huomattavasti paremman fiiliksen, kokonaisvaltaisesti.
Sama asia tapahtui kun viime kesänä tehtiin roadtrip Suomessa. Yksi syy oli toki se, että me kaikki neljä nähtiin upea kotimaamme aivan uusin silmin, mutta toinen oli reissun ekologisuus. Kuljettiin autolla, veneellä ja kanooteilla. Syötiin lähiruokaa ja elettiin luonnon keskellä. Tuon reissun jälkeen tajusin, että tätä minä haluan lisää. Haluan viettää enemmän aikaa luonnossa, en vahingoittaa sitä.
Matkustustilanne ei ikävä kyllä tule muuttumaan yhtä äkillisesti kuin lihasta luopuminen, mutta koen, että tässä asiassa kannattaakin edetä rauhassa. Pienilläkin muutoksilla ja valinnoilla on vaikutusta, ja niitä kun vaalii tietoisesti lisää, päästään eteenpäin ja saadaan pysyviä tuloksia.
Asiasta on nyt puhuttu ääneen ja konkreettisista tavotteista on jo suurin osa kirjattu ylös. Askel kerrallaan.
Ps. Edelleen haaveilen kyllä maailmanympärysmatkasta. Ehkäpä hieman ekologisemmin toteutetusta sellaisesta.
xx Sara
Posted at 05:00h
in
Uncategorized
by Sara
