Kolme viikkoa Balilla: Mitä opin? 26 November, Nov 2017 - 05:00
Koin lineupissa istuskellessani muutamia kunnon tunneryöppyjä ja valaistumishetkiä. Erään jättiläismäisen, ikuisuudelta tuntuneen aaltosetin jälkeinen tyyneys sai minut kerran jopa kyyneliin. Kymmenistä kanssasurffaajista ei kuulunut pihahdustakaan, vaikka juuri 30 sekuntia sitten päällä oli kunnon kaaos. Lautojen sinkoilu ja aaltojen voimakas pauhu muuttuivat äärimmäiseen hiljaisuuteen. Ainoastaan vaimea lintujen laulu kantautui korviin jostain kaukaa ulapalta. Tätä se on, ajattelin. Luonto, elämä, kaikki. Ennalta arvaamattomia, epämukavia tilanteita, jotka kuitenkin aina jossain vaiheessa tulevat päätökseensä. Kaikki ikävä loppuu aikanaan.
Söin Balilla niin järkyttävän hyviä kasvisruokia, että sain melkein kipinän perustaa oman ravintolan Helsinkiin. Me niin tarvittaisiin kaupunkiin kohtuuhintainen, kauniita, terveellisiä ja herkullisia annoksia valmistava kasvisravintola. Jos saataisiin edes osa Canggun ravintolakulttuurista Helsinkiin, kasvisruokailijoiden määrä varmaan tuplaantuisi!
Tutustuin moneen uuteen, sekä Balilla asuvaan, että siellä reissussa olevaan tyyppiin. Kuuntelin tarinoita reissuilta ja elämästä. Työstä, perheestä ja kulttuureista. Miten erilaisia tarinoita meillä onkaan ja miten hienoja ja inspiroivia tyyppejä tämä pallo onkaan pullollaan. Toivottavasti näen teitä vielä – varmasti näen!
Opin surffauksesta niin paljon. Tähän asti olin keskittynyt laudalla nousemiseen, nyt opin lukemaan paremmin aaltoja ja kanssasurffaajia. Millaisia aaltoja on olemassa ja miten erilaisilla aalloilla toimitaan? Kenelle mikäkin aalto kuuluu, milloin pitää väistää ja ketä? Mihin suuntaan pitää lähteä, milloin nousta ylös, milloin vetää liinat kiinni? Yhtäkkiä aallot, jotka vielä alkureissusta olivat tuntuneet ihan naurettavan mahdottomilta, tuntuivatkin sopivilta haasteilta. Rakastan kehittymistä ja rakastan surffaamista!!! Seuraava surffireissu on jo suunnitteilla alkuvuodelle – YES!
Kolmen viikon aikana meikkasin kahdesti. 90% ajasta minulla ei ollut hajuakaan miltä näytän. Tummat silmänaluset, suolavedestä punoittavat silmät eivätkä aurinkorasvasta kasvoille ilmestyneet näppylät häirinneet, kun ei vaan katsonut peiliin. Keskityin ulkonäön sijasta kuulostelemaan miltä sisällä tuntuu. Se oli hurjan vapauttavaa ja toimi hyvin Balilla. Mutta kaikkea aikansa. Tällä hetkellä kaipaan puhtaita vaatteita, pukeutumista ja kampaajaani.
The Power of Now (Läsnäolon voima). Parempaa kirjaa en olisi tälle reissulle voinut kuvitellakaan. Lukemattomia pysähtymishetkiä ja oivalluksia. Toteutin kirjasta opittuja ajatusmalleja käytännössä ja huomasin jopa kehittyväni niissä.
Opin nukkumaan korvatulpilla! En ole ikinä osannut nukkua niillä, mutta nyt oli pakko. Aamut alkoivat nimittäin kukon ja koiran rap-battlella siinä neljän pintaan. Korvatulpat oli ainoa keino välttää tämä show (joskin se ekana aamuna ihan viihdyttävää kuultavaa olikin?).
Reissun vikalta surffilta tänä aamuna tullessani aloin siinä skootterin kyydissä miettimään miten järkyttävän hienoa matkustaminen on. Maailmassa on niin paljon nähtävää, niin paljon asioita, joista ei olisi käsitystäkään ilman matkustamista. Maisemia, historiaa, elämyksiä. Matkustaminen on parasta mihin rahansa voi käyttää.
Haluan olla se 70-vuotias mies, johon välillä aamuisin törmäsi lineupissa. Ja se pariskunta, jonka 1-vuotias vilkutteli kulkukoirille kantoliinasta. En ikinä aio lopettaa matkustamista.
xx Sara
