Tällä hetkellä simppeli, minimalistinen tyyli kiinnostaa enemmän kuin ikinä. Löysät neuleet, culottes-housut, klassiset takkimallit, farkut, poolopaidat ja tennarit – huomaan valitsevani joka päivä päälleni perusvaatteita klassisissa väreissä, eikä tämä aamu ollut poikkeus. Oli pakko kasata moodboard tämän hetken tyylisuosikeista, pelkkiä jättisydämiä näille lookeille!!
xx Sara
Kas tässä ne tulevat, kolme syytä hymyillä juuri tänään!
Lopputyö. Palautin tänään opiskeluhistoriani suurimman työn. Fiilis on jotenkin epätodellinen. Oppari ja siihen liittyviä lähdesivuja on nimittäin ollut auki läppärini välilehdillä tammikuusta asti. Vaikka projektia en olekaan joka päivä edistänyt, on se kummitellut takaraivossa koko ajan. Itse lopputyön lähettäminenhän oli taas minut tuntien täysi fisko. Työ ehti katoamaan koneelta kolme tuntia ennen deadlinea ja muuttumaan koodikieleksi vielä sen jälkeenkin. MITEN tämä on mahdollista?!? Noh, perille ehti, muutamaa minuuttia ennen, mutta kuitenkin 😀
Verot. Kun kyspsyysnäytteestä kotiin sitten rantauduin ja törmäsin eteisessä verottajalta saapuneeseen kirjeeseen, aavistin pahaa. Olin pari viikkoa kuunnellut, kuinka ystäväpiiriini oli tipahdellut kamalia yllätyksiä. Yrittäjänä maksan tosiaan koko vuoden verot kerrallaan, ja nämä tänä syksynä maksettavat olisivat ensimmäiset veroni yrittäjänä. Kirjanpitäjäni oli kertonut minulle suuntaa antavan summan verolaskusta, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Kuinka sitten kävi? Sanotaan, että olin varautunut 10 000 euroa suurempaan summaan kuin mitä kirjeessä lukeva luku lopulta oli. Saatoin kiljahtaa onnesta!
Treeni. Meillä on TFW-salilla joka kuu yksi yläkropan ja yksi alakropan liike, jota treenataan kerran viikossa progressiivisesti. Kuun viimeisellä viikolla häämöttää aina ykkösmaksimi, eli yksi toisto mahdollisimman suurella painolla. Syyskuun yläkropan liike on leuanveto. Jos en koe treenanneeni liikettä tarpeeksi, tai minulla on ollut pitkä tauko, on tapanani päästää itseni liian helpolla. En edes kokeile isoa lisäpainoa leuanvetoon, mikäli en koe olevani vedossa. Syy tähän on yksinkertainen: en halaua pettyä. No tämähän on täysin idioottimaista. Ei treenaaminen voi olla yhtä onnistumista, kyllähän sitä pitää välillä pettyäkin. Treenikaverini ei päästänyt minua helpolla vaan nosti eteeni huomattavasti isomman painon, mitä olin suunnitellut. Ja sillähän me tänä aamuna leukoja vedettiin, oikein mallikkaasti vielä. Kehittyminen vaatii isompia kuormia. Välillä petytään, välillä ei, mutta mikäli haluat kehittyä, älä koskaan päästä itseäsi liian helpolla!
xx Sara
Tiedättekö niitä viikonloppuja kun suunnitelmat vaihtuvat seitsemään kertaan ja loppujen lopuksi jäljelle jää vain tyhjä viikonloppu. Tyhjät viikonloput ovat kivoja, mutta kun on valmiiksi asennoitunut ohjelmantäyteiseen kahteen vuorokauteen, tyhjä viikonloppu tuntuu, noh, tyhjältä.
Varmaan arvaattekin, että meillä oli tälläinen tilanne viime viikonloppuna. Päätettiin poikaystäväni kanssa, että katsotaan mitä tästä tulee. Ei jäädä kotiin makoilemaan, vaan mennään yes-man asenteella eteenpäin. Saatiinkiin lauantaina sattumalta kutsu brunssille, tutustuttiin täysin uusiin tyyppeihin, syötiin synttärikakkua, päädyttiin Escape roomiin ja hyvin erikoisille drinkeille kummalliseen loossiin?! Jatkettiin Skifferiin pitsalle ja lopuksi vielä Tivoliin. Ei siis sinne yökerhoon, vaan ihan oikeaan tivoliin?! Huom. kello yhdeltätoista, kuinka siistiä?! Tosin tivoli osottautui ajatuksena huomattavasti siistimmäksi, mitä se oikeasti oli. Heti ensimmäisestä laitteesta ihan kamala olo 😀
Näin jälkeenpäin ajateltuna, aika monta ikimuistoista reissua olisi jäänyt väliin tai vajaaksi, jos mukaan ei olisi heittäytynyt täysillä. Tai viime hetkillä olisi päättänyt jänistää. Ei olisi näin montaa tarinaa kerrottavana, mitä nyt tällä hetkellä on, ei tosiaankaan. Inspiroiduin selailemaan kuvia kuluneelta vuodelta. Nauroin silmät kosteina monelle näistä ja myös herkistyin muutaman kohdalla. Aika monta kommellusta on mahtunut vuoteen!
xx Sara