Tuntuu ihan epätodelliselta, että tästä saa nyt puhua ääneen. Salailu, tekosyiden keksiminen ja “ei tässä mitään, ihan tavallista kuuluu” -larppaaminen tällaisten uutisten äärellä on ollut mulle todella haastavaa. Huomattavasti haastavampaa kuin mitä se on ollut puolisolleni. Mun on tehnyt mieli kertoa raskaudesta joka tilanteessa, mutta oon jotenkin onnistunut hillitsemään itseni. Mut nyt ei enää tarvi! Nyt mä haluan kertoa teille mun tarinan alkuraskaudesta ja niitä oikeita todellisia kuulumisia viimeisiltä kuukausilta!

Oli maaliskuinen tiistai kun käveltiin kahden läheisen ystävän kanssa Seurasaaressa. “Oon 85% varma, että oon raskaana” läväytin keskellä hiljaista hetkeä. Ja olin minä. Olin vaikka kuukautisten alkuun olisi vielä muutama päivä. Tällaista kipua rinnoissa en ollut vielä koskaan kokenut, pieninkin hipaisu sattui. Vatsassa oli ollut outoja tuntemuksia muutaman päivän. Ei tavallista turvotuskipua, vaan sellaista jännää nipistelyä. Tytöt kannustivat hakemaan raskaustestin kotimatkalla. Lupasin hakea.

Tajusin apteekkiin kävellessäni, että tämä on ensimmäinen kerta kun menen ostamaan raskaustestiä ja toivon olevani raskaana. Itketti niin paljon, että piti kerätä itseäni hetki apteekin pihalla. Nyt olin 99% varma, että olin raskaana.

Ja niin minä olin. Tikussa näkyi aamulla kaksi viivaa. Tuijotettiin niitä yhdessä ja hymyiltiin leveästi ja mietittiin et tässä sitä nyt ollaan, uuden äärellä. Tikku oli päivän olkkarin pöydällä ja tuijottelin sitä pitkin työpäivän. Soitin neuvolaan. En muistanut ekalla kerralla ollenkaan niitä asioita mitä minulle kerrottiin ja jouduin soittamaan uudestaan. Latasin raskausapin. Sen mukaan olisin viikolla viisi.

 

 

Raskausviikot 6-7

Se kuuluisa pahoinvointi alkaa. Se ei välttämättä ole jokapäiväistä, mutta hyvinäkin päivinä se iskee jossain vaiheessa yllättäen. Yllättäviä pahoinvointiaaltoja tulee ratikassa, kävelyllä ja keskellä palaveria. Makaan kaikki etäpäivät varoiksi sängyssä. Kannan mukanani muovipussia, kaiken varalta. Hamstraan Lidlistä vauvojen smoothieita, joita vedän useamman päivässä. Ajattelen, että kassalla työskennellyt henkilö tajuaa varmasti minun olevan raskaana. Olen vainoharhainen kaikesta. Tekee mieli syödä kaikkea suolaista. Fetaa, suolakurkkuja ja hamppareita. Juon San Pellegrinoja, jotka eivät aina pysy sisällä. Katson kalenteriani tarkemmin ja tajuan, että mulla on ihan sairaasti töitä seuraavina kuukausina. Normitöiden lisäksi aloitin juuri uuden pr-asiakkuuden ja uusi firmamme Content Corner lanseerataan. Aletaan tosissamme etsimään uutta isompaa kotia. Itken kolme tuntia putkeen kun ihana kämppä, josta tehdään tarjous menee ohi.

Käydään varhaisultrassa. Näin edellisenä yönä unta, että meille tulee kaksoset ja nyt ensimmäisenä näen valtavalla näytöllä kaksi kohtua. Ei kaksosia, mutta kohtuni on kaksiosainen. Y:n muotoinen ja väliseinällinen lukee papereissa, jotka saadaan kotiin. Se ei ole periytyvää, se on vain mutaatio. Mutaatioita kohdussa on muutamalla prosentilla naisista. Lääkäri kertoo, että kaksiosaisuutta ei välttämättä havaita enää myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt sen vielä näkee. Hän sanoo, että väliseinällinen, kaksiosainen kohtu tarkoittaa todennäköisemmin ennenaikaista synnytystä ja sektiota, koska vauva ei välttämättä mahdu enää loppuvaiheessa kääntymään, mutta koskaan ei tiedä. Kohdulleni myös keskenmenot ovat tyypillisempiä, mutta pieni sinnikäs merihevonen on onneksi kiinnittynyt pienessä kaksiossaan selviämisen kannalta juuri oikeaan paikkaan. Sydämen lyönnitkin löytyvät. Ollaan valtavan helpottununeita tästä uutisesta, mutta googlataan varoiksi seuraava viikko kaksiosaista kohtua.

 

 

Raskausviikot 8-9

Kuuntelen raskauteen liittyviä podcasteja ja luen tuttujen raskaana olleiden kollegoiden blogipostauksia raskausajalta. Saan näistä ihan valtavasti iloa. Osa podcasteista ja blogiteksteistä on jo kertaalleen luettu joskus aikoja sitten, mutta ne tuntuvat nyt uudessa elämäntilanteessa ihan eriltä. Mulla on jatkuvasti nälkä. Syön parin tunnin välein. Jos tauko venyy tulee huono olo, mutta jos syön kerralla liikaa tulee myös. Pyörryttää ja huimaa päivittäin. Välillä liikun kotona kontaten tai seiniä pitkin. En uskalla kävellä toimistolle, koska pelkään pyörtyväni matkalla. Istuskelen senioreiden kanssa puiston penkillä huilimassa kesken postireissun. Näissä tilanteissa on tavallaan jotain koomista.

Löydetään just meille sopiva koti ja tehdään asuntotarjous, joka menee läpi. Mulla on Sport-lehden kuvaukset ja jännitän näkyykö vatsa jo näillä viikoilla (ei näy). Sinänsä huvittavaa mennä Sportin kuvauksiin, koska todellisuudessa hengästyn ihan tosissani jo pelkästään kolmanteen kerrokseen kävelystä. Olo on kaikkea muuta kuin sporttinen. Huvittaa kun valokuvaaja ehdottaa toisenlaista poseerausta: “ei sittenkään tehdä tätä, koska nyt nimittäin näyttää vähän siltä, että tässä piiloteltaisiin raskausmahaa”.

Heräilen keskellä yötä ja silittelen masuani. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että nallekarkilla olisi kaikki hyvin. Sinnittele, pikkuinen.

 

 

Raskausviikot 10-11

Ensimmäinen neuvola. Meillä on ihana neuvolan yhteyshenkilö ja ensimmäinen käynti on jotenkin tosi kiva ja onnistunut. Paino on laskenut, koska lihakset ovat kadonneet. En ole pystynyt urheilemaan kunnolla pariin kuukauteen. Verenpaineet on pohjamudissa. Suositellaan, että söisin enemmän suolaa, ja mua naurattaa koska en juuri muuta teekään. Ruokavalioni peruspilareita ovat fetajuusto ja suolakurkkuleivät. Ja tuorepuristettu appelsiinimehu. Pyörryn verikokeisiin ja aiheutan kunnon shown Kalasataman terveyskeskuksessa. Nukahdan ratikkaan ja toimistolle.

Laitetaan koti myyntiin ja se myydään ensinäytössä. Suunnitellaan remonttia, valitaan materiaaleja ja etsitään urakoitsijoita. Töitä ja muutoksia on tosi paljon ja tuntuu etten pysty käsittelemään arkea. Stressinhallintaa ei tunnu olevan ollenkaan. En ole yhtä tehokas kuin tavallisesti ja työpäivät venyvät pitkälle iltaan. Olen öisin hereillä ja pulssi on taivaissa. Ahdistaa suunnattomasti.

Varaan hetken mielijohteesta ultra-ajan kahden tunnin varoitusajalla. Toivon sen tuovan helpotusta epätietoisuuden keskelle. Kohdussa on kaikki kunnossa. Väliseinää ei enää näy, näkyy vaan pää alaspäin polskiva energinen tyyppi. Voi miten rakkaalta hän tuntuu jo nyt. Tajuan että tämän tyypin hyvinvoinnin eteen teen nyt kaikkeni. Mun on pakko vähentää töitä ja rauhoittaa muutenkin tahtia.

 

 

Raskausviikot 12-13

Käydään ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja meille tulostetaan noin 40 ultrakuvaa. Myös sellainen, joka on otettu sikiöstä suoraan edestäpäin. Hän näyttää siinä ihan pääkallokummitukselta 😀 Kaikki on kunnossa ja ollaan hurjan helpottuneita. Ensimmäinen kolmannes on takana. Juhlan paikka! Laskettua-aikaa siirretään ensin neljällä päivällä ja heti perään vielä yhdellä lisäpäivällä. Viikko 12 kestää melkein kaksi viikkoa. Uusi laskettu aika on 1.12, kaksi päivää ennen omaa syntymäpäivääni. #marraskuiset2021  tägin kyttääminen vaihtuu #joulukuiset2021 tägiin. Vatsa ei näy muuta kuin iltaisin. Se on turvonnut, muttei kipeä, mikä on tosi outoa. Olen nimittäin tottunut siihen, että yleensä pallomasu tarkoittaa herkkää vatsaa ja kivuliasta oloa. Nenä on jatkuvasti tukossa. En yleensä kärsi allergiaoireista, mutta nyt kärsin. Vai onkohan tämä tukkonenä vaan raskauden aiheuttamaa?

Kesä tulee kaupunkiin ja olen aivan vakuuttunut, että vatsani erottuu jo kesämekon läpi. Kaikki arvaavat kohta. Oikeasti kukaan ei arvaa yhtään mitään. Olen jatkuvasti hengästynyt. Kasvomaskin käyttäminen ahdistaa entisestään, sen läpi tuntuu olevan mahdoton hengittää. Lisäksi se haisee pahalta. Kuljen kaikkialle mieluiten pyörällä. Kasvoille alkaa ilmestyä näppylöitä ja epäpuhtauksia. Varmasti raskauden ja epämääräisen ruokavalioni yhdistelmä.

Olo on toisinaan tosi hyvä. Pyrin lähtemään kävelylle tai kevyelle juoksulle aina kun jaksan. Nukun päikkärit aina kun pystyn. Tekee mieli Joe and the Juicen Spicy Tuna -leipiä. Voisin syödä niitä neljä putkeen. Käydään melomassa ja pitkällä pyörälenkillä. Olo on selvästi kohentunut, mutta edelleen huimaa. Huimaukseen olen tavallaan jo tottunut. En ole enää ihan varma miltä tuntui elää normaaleilla verenpaineilla. Uusi assari aloittaa toimistolla ja hän ottaa ison siivun mun päivittäisistä töistä. Olen valtavan helpottunut.

 

 

Raskausviikot 14-15

Juuso on viikon poissa ja äiti tulee Helsinkiin kylään. Päässä sumenee kesken kirppiskierroksen. Tilaan taksin kotiin ja päätän ottaa viikon niin rennosti kuin pystyn.  Ihanaa olla kotona, nukkua ja löhötä. Katson Sinkkuelämää ja Frendejä. Itken vuolaasti Frendien paluujaksossa. Katson sen kahdesti. Teen savitöitä ja tilaan Woltilla katkarapususheja. Selaan Raskaus+ -sovellusta ja urkin jo etukäteen minkä kokoinen hedelmä pikkutyyppi on kolmen viikon päästä.

Saadaan leasing-auto ja lähden kuvausreissulle mökille. Ihanaa päästä luonnon keskelle. Ihanaa päästä uimaan ja saunomaan. Äiti on ostanut meille ison läjän alkoholittomia siidereitä, bissejä ja moktail-juomia. Parasta miten paljon hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja on nykyään tarjolla. Päätän, että julkaisen raskausuutiset kun raskauspäiviä on takana 100. Mökillä huomaan, ettei hyttyset pistä minua?! Ne vain käyvät iholla ja lähtevät pian pois. Mitä ihmettä tämä on? Maailman paras juttu!! Seison paljain säärin keskellä kesäiltaa ininän keskellä ja teen kenttätutkimusta. Ei yhtäkään puremaa, vaikka hyttysiä on 200. Voiko johtua raskaudesta? Pakko! Tai sitten puremakapasiteettini on täytetty Selviytyjissä. Ken tietää.

Uutisten julkaisun jälkeen on helpottunut olo. Ilman jatkuvaa salailua ja pelkoa tuntuu, että raskausajasta pystyy pikkuhiljaa alkaa nauttimaan. Vietetään Juuson kanssa ihana staycation-viikonloppu ja kilistellään tulevalle. Varaan ajan kattaviin raskausajan veritutkimuksiin, josko sieltä saisi helpotusta huimaamiseen. Masu turpoaa iltaisin ja erottuu silloin jo ihan selvästi. Aamuisin/päivisin ei oikein vieläkään. Huomenna alkaa viikko 16 ja meillä on toinen neuvola! <3

 

 

 

xx Sara

Tags:

 

Kävin tänään uudella asunnolla. Oon käynyt tällä viikolla joka päivä. En oikein edes tiedä miksi. Täällä tuntuu ihan kodilta. Tuntui jo heti ensikäynnillä.

Uudessa kodissa tuoksuu eriltä, sellaiselta uudelta ja jännältä. Istun remppamiesten lähdettyä hetken keittiön ikkunalaudalla ja tarkkailen naapuruston taloja. Kuvittelen kahvinkeittimen porinan ja arkiaamun keittiöön. Tänne pitää hommata sellainen radio, minkä voi laittaa aamuisin päälle. Ja seinälle mahtuisi joku iso hieno maalaus! Nurkkaan ehdottomasti joku iso kasvi. Tai sitten joku vanha senkki ja sen päälle se kasvi!

Rakastan keittiön matalia ja leveitä ikkunalautoja. Ei epäilystäkään etten tulisi istuskelemaan näillä jatkossakin.

Uteliaana käyn pyöräkellarissa pyörähtämässä. Käyn jätekatoksella. Takapihan kuistille on jätetty läjä saa ottaa -kirjoja. Selaan ne läpi. Tekee mieli jo poimia yksi dekkari, mutta ehkä mä vasta sitten kun muutetaan.

Uudet alut ja ekat kerrat on ihania. Mieleenpainuvia. Eka yö uudessa kodissa ja ensimmäinen kerta lähikaupassa. Kun on kokoajan sellainen vähän salaperäinen ja myhäilevä fiilis. Kun tekisi mieli sanoa myyjälle, että hei mä alan käymään täällä sit säännöllisesti. Et muutin just tohon viereen.

En ole normaalisti sellainen, joka alkaa esittäytyä naapureille, mutta jostain syystä tänään koen valtavaa tarvetta kertoa rapussa vastaan tullevalle naapurilleni, että me muutetaan sit heinäkuussa tähän. Näin jälkeenpäin ajateltuna en edes tiedä oliko hän naapuri. Ehkä hän oli joku talossa asuvan kaveri. Tai ehkä lähettifirman työntekijä.

Mä olen malttamaton kaikilla elämän osa-alueilla, mutta ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä, ettei kodin kanssa ole kiire. Muuttokin tapahtuu hiljalleen valuen. Voi kaikessa rauhassa miettiä vaihtoehtoja ja pohtia huonekaluhankintoja. Ideoida ja tunnustella. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti. Se on ihanaa.

Miltähän täällä tulee lopulta näyttämään? En tiedä mut veikkaan, et just meiltä. Siltä täällä tulee näyttämään.

Tästä tulee hyvä koti ❤️

 

 

xx Sara

Tags:

 

Sadepisarat ropisevat peltikattoon ja valuvat noroina ikkunaa pitkin. Mua hymyilyttää. Pitkästä aikaa tuntuu et arki rullaa letkeästi eikä jysähdä painavana lastina niskaan. Ajattelin et nyt on hyvä hetki tarttua tällaiseen sata vuotta sitten blogeissa pyörineeseen haasteeseen. Luvassa kuulumisia aakkosten muodossa!

 

A Asunto. Asunto, uusi ja nykyinen ovat tällä hetkellä suurin keskustelunaihe kotona. Miten kivasti kaikki palaset sit loksahteli lopulta paikoilleen! Olen edelleen ihan häkeltynyt, että meidän nykyinen koti myytiin muutamassa tunnissa!! (Toisaalta, me myös ostettiin tää muutamassa tunnissa :D). Saadaan uuden kodin avaimet viikonloppuna ja urakoitsija aloittaa hommat jo ensi viikolla. Uusi lattia on tilattu ja lasiovia suunnitellaan parhaillaan. En malta odottaa millainen uudesta kodista tulee! Ainoa mikä ei kiinnosta pätkääkään on itse muutto, miten muutot onkin niin karseita, hah.

BBiili. Viime viikonloppuna tehtiin pyöräretki Vantaalla sijaitsevalle autokaupalle ja vuokrattiin kesäauto! Pikkuruinen hybridi saapuu kesäkuun vaihteessa, sit päästään taas näppärästi mökille ja Suomea kiertelemään, wihii!

D – Duunit. Tää kevät on ollu suht kuormittava, vaikka kivoja projekteja onkin ollut käynnissä. Lisäkäsiä on kaivattu ja vihdoin tällä viikolla meillä aloitti toimistolla uusi ihana pr-assari. Veronika on ottanut hommat haltuun ja saanut siivun myös mun viikottaisista duuneista, mikä tulee vapauttamaan mulle hurjan paljon aikaa mm. kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen, ihanaa!

E – Enrique Iglesias. Viime päivinä oon kuunnellut nostalgiapäissäni Enrique Iglesiasta ja hytkynyt milloin minkäkin hitin tahtiin. PS. Oon unohtanut tän Ping Pong -biisin olemassaolon!! Pääsispä taas keikalle!

F – Feta-vesimelonisalaatti. Varma kesän merkki on se kun tekee 24/7 mieli feta-vesimeloni-minttu-lime -salaattia. Voisin syödä tätä tällä hetkellä jokaisella ruoalla!

 

 

H – Hengailu. Viimeinen viikko ja sen vapaapäivät ovat tuntuneet kesältä erityisesti tästä syystä: päämäärätöntä hengailua puistoissa ja terasseilla. Ollaan extempore soitettu ystäville tai törmätty tuttuihin ja päädytty viettämään päivää milloin kenenkin kanssa. Herranjestas miten ihanaa!

I – Iltauinnit. Iltapulahdukset kuuluvat kesään. Meidän iltauintispotti siirtyy nyt muuton myötä Töölöön. Taidan tietää jo uuden uintispotin! 😉

J – Juoksu. Tää kohta vuodesta saa mut aina innostumaan juoksemisesta kahta kovemmin. Ihan erityisen parasta lenkkeily on tällaisina päivinä kun taivaalta on ripotellut vettä. Ilma on raikas ja se tuoksuu kesältä! Tein itselleni uuden juoksuun suunnitellun soittolistan, joka on antanut vielä lisäbuustia! Suosittelen!

K – Kesäfiilis. Viimeinen viikko on ollut ihana. Jotenkin tosi ihana. Mulla on ollut hyvä olo, oon ehtinyt treenaamaan, ulkoilemaan ja istumaan piknikillä. Lämpö on tuntunut epätodellisen ihanalta ja kukkaan puhkeavaa luontoa on ollut maagista seurata. Joka päivä näyttää ja tuoksuu vähän eriltä. Odotan mökkeilyä, kesälomaa ja uuden kodin laittamista suorastaan lapsellisen innokkaasti. Kävin hakemassa varastosta kesävaatteita, joista monien olemassaoloa en edes muistanut. Ihan kun olis läjä uusia vaatteita!

 

 

L – Loma. Me ei olla vielä koskaan oltu Juuson kanssa samaan aikaan kokopitkällä kesälomalla. Tänä kesänä ollaan. Suunnitelmat ovat vielä auki ja sehän tässä on parasta. Meillä on kesäauto, teltta ja aikaa.

M – Mökki. Maailman rakkain paikka! Kuun lopulla olisi tarkoitus lähteä mökille etätöihin ja myöhemmin kesällä sit ihan vaan lomailemaan. Kaipaan jo vaatteisiin ja hiuksiin jämähtävää mökkihajua ja puusaunan löylyjä!

N – Nuhjuinen koti. Oon tässä kotona vietetyn työpäivän ajan bongaillut pölypalloja ja tahroja siellä täällä (tän takia käyn toimistolla :D). Kummastuttaa miten tuo toinen ei tunnu huomaavan niitä lainkaan, hah. Perinteinen viikonlopun viikkosiivous on jäänyt lämpimien kelien takia tekemättä. Tänään on pakko siivota koti perusteellisesti, en kestä enää.

O – Oma aika. Juuso on ensi viikon poissa ja mä oon yksin kotona koko viikon! Milloin viimeksi olisin ollut yksin kokonaisen viikon?! En kuollaksenikaan muista. Äiti ja sisko tulee jossain vaiheessa yökylään, mutta muuten meinaan kyllä vaan puuhastella omia juttuja 🙂 Josko sitä kaivaisi maalauskamat esiin pitkästä aikaa!

 

 

P – Pohjanmaa. Kesäkuun puolessa välissä lähdetään roadtripille Pohjanmaalle! Ihan hävettää myöntää, että tältä alueelta löytyy valtavan paljon paikkoja, joissa en ole koskaan vielä käynyt. Kalajoki, Pietarsaari ja Kokkola, I’m comiiing!

R – Rokote. Muutaman viikon päästä on oman ikäryhmäni vuoro. Tätä on odotettu! Pelkkä ajatuskin tavallisesta arjesta saa varpaat pistelemään. Kohta halataan kun tavataan ja tanssitaan juhlissa aamuun asti. Huomaan myös haaveilevani pidennetystä viikonloppureissusta jossain (turvallisessa) Euroopan kohteessa. Ehkä jo ensi syksynä?

S – Selviytyjät. Tuntuu ihan järjettömältä, että Selviytyjiä on jäljellä enää pari hassua jaksoa!! On ollu niin sairaan mielenkiintoista seurata tätä kautta ja elää kokemusta uudestaan. Viikonloppujen kohokohta! Kohta se loppuu, mitä mä sitten teen?! 😀 Onneksi syksyllä taitaa alkaa uusi kausi!

T – Terapia. Tän kevään yksi parhaista jutuista on viikottainen terapia. Torstai-iltapäivistä on tullut mulle tosi tärkeitä. Avoimuus ja rehellisyys jännittivät alkuun, mutta koen, et oon pystynyt antamaan itsestäni näissä tuokioissa yllättävän paljon. Aina ennen tapaamista mietin et onko mulla ees mitään sanottavaa tänään. Silti joka kerta aika loppuu kesken. Kevään aikana oon kokenut paljon oivalluksia ja löytänyt syy-seuraussuhteita omasta käyttäytymisestä ja ajatusmalleista. Valtavan mielenkiintoista ja niin kovin palkitsevaa.

 

 

U – Uni. Tää kevät ei varsinaisesti ole ollut hyvien yöunien kulta-aikaa. Nukun yöni yleensä tasaisen hyvin, mutta nyt on jo monta kuukautta valvottu tuntitolkulla keskellä yötä. Jessus. Se on hullu fiilis kun samaan aikaan on totaalisen uupunut, muttei vaan kertakaikkiaan pysty nukahtamaan. Unirytmi on nyt onneksi tasaantunut ja yölliset valvomiset ovat vähenemään päin. Musta tulee väsyneenä aivan täyszombie, en käsitä miten pienten lasten äidit kykenevät yhtään mihinkään.

V – Valokuvaus. Vietettiin viime viikolla aivan ihana iltapäivä Johannan kanssa. Kamera kulki mukana kun käveltiin pitkin Helsingin aurinkoisia katuja. Juteltiin niitä näitä, fiilisteltiin vehreyttä, pysähdeltiin välillä kuvaamaan (nää kuvat syntyi tällä reissulla) ja istahdettiin rantaan pullakahveille. Mietin, et tälläistä pitäisi tehdä niin paljon enemmän. Tänä kesänä mä haluan valokuvata enemmän. En aina tilauksesta tai tiettyyn tarpeeseen, vaan ihan vaan just for fun ikuistaa kauniita hetkiä ja paikkoja!

Y – Yllätykset. Meillä on ollut Juuson kanssa tapana järkätä vuorokuukausin toisillemme yllätys-treffipäiviä, jotka koronan vuoksi ovat vähän jääneet. Nyt tämä perinne on herätetty eloon ja treffejä on taas tiedossa. En ihan muistanut konseptia kun menin möläyttämään jo meidän tämän viikonlopun melontatreffeistä, mutta sit päätin järkätä kesäkuulle toiset, joiden sisällöstä en aio hiiskua sanallakaan 😀

Ä – Äiti ja isä. Vanhemmat tulevat viikonlopuksi Helsinkiin, niin ihana nähdä! Isä ja äiti eivät ole koronan aikana käyneet Helsingissä kertaakaan, mutta nyt kun tilanne on hieman rauhoittunut ja osalla on jo rokotteet saatuna uskalletaan kokoontua pienellä porukalla. Kivaa ohjelmaa luvassa!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags: