Multa kysellään blogissa edelleen, että mitä teen työkseni? Blogin pitäminen ei kuulemma riitä työksi. Monelle on varmasti vaikea kuvitella mitä kaikkea tämä pitää sisällään. Kyse ei ole pelkästä blogin päivittämisestä. Postausaiheita ja kuvauspaikkoja pitää suunnitella. Asujakin pitää vaihtaa päivittäin. Jokainen päivä sisältää samoja juttuja, mutta on kuitenkin erilainen. Bloggaaminen on aikataulutusta, yhteydenpitoa, postausaiheiden suunnittelua, kampanjoiden toteutuksien suunnittelua, meilien vaihtoa, kommentteihin vastaamista, haastatteluja, ideointia, artikkelien kirjoittamista blogin ulkopuolelle, sosiaalisen median päivitystä, valokuvausta ja kirjoittamista ympäri vuorokauden. En voi poistua kotoa päivää pitemmäksi ajaksi ilman läppäriäni. Tämä on opiskelujen ohella minun työni ja oma pieni yritykseni. Ja mikä parasta, minä rakastan tätä kaikkea!
6:50 Muistan hatarasti, ehkä noin neljäsosa sekunnin verran nähneeni poikaystäväni hääräilemässä keittiössä. Tiedän hänen tulleen antamaan aamusuukon ennen töihin lähtöä, mutta siitä minulla ei ole tänään muistikuvaa.
7:50 Herään herätyskelloon. Miten voi väsyttää näin paljon? Syytän kiinni olevia sälekaihtimia, niiden pitäisi aina olla auki, jotta valoa pääsisi asuntoon ja herääminen olisi näin helpompaa. Avaan sälekaihtimet. Ei mitään muutosta, ulkonakin on ihan pimeää.
7:55 Aamupesulle, jonka jälkeen keitän kolme kuppia kahvia ja valmistan ison lasillisen mustikkasmoothieta. Kurkkaan huvikseni lämpömittaria, KOLME ASTETTA?! Say whaaaat.
8:10 Aamupala sänkyyn kiitos. Vuoraan tyynyistä mukavan nurkan ja pistän syksylistan soimaan Spotifysta. Nappaan läppärin syliin. Alan muokkaamaan kuvia, näpyttelemään postausta, vastaamaan kommentteihin, selaamaan meiliä ja kirjoittamaan juttua toimitukseen.
11:15 Done! Suihkuun, hiusten kuivausta hajoamispisteessä olevan hiustenkuivaajani kanssa, meikit naamalle, vaatteet niskaan, kaulahuivi niskaan, pipo päähän?
12:05 Hississä joustan taas polvilla kun töksähdetään ykköskerrokseen, näin vältän pahan olon aallon (:D). Ei mitään käryä miten busseja menee, en ikinä jaksa tarkistaa. Luotan viimeaikaiseen hyvään bussionneeni, kannatti luottaa!
12:10 Selaan bussissa blogit läpi, silläkin uhalla, että siitä tulee paha olo. Julkisilla matkustaminen on aina (yleensä) sitä omaa aikaa. Kuuntelen musaa, selaan blogeja ja tavallaan toivoisin matkan vaan jatkuvan (mikäli en kärsi matkapahoinvoinnista).
12:35 Kampissa törmään vanhaan koulukaveriini ja jäädään rupattelemaan. Harvinaista, että olen matkalla johonkin, jossa pitää olla tiettynä kellonaikana ja minulla on aikaa jäädä juttelemaan!!
12:45 Saavun Bassolle Lumenen Kulmabaariin. Ihmettelen miten matka Kampista Torikortteleihin tuntuu kävellen näin pitkältä, vai johtuukohan se vaan kylmyydestä? Pirun ratikkalakko.
13:00 Istutaan Renazin kanssa ikkunan vieressä korkean pöydän ääressä kahvikupit huulilla ja katsellaan jalankulkijoiden hölmistyneitä ilmeitä. Mitähän ne kuvittelee meidän tekevän tässä? Lähetys on alkamaisillaan. Luurit korville (lähetys kuultavissa täällä).
13:20 Lähetyksen jälkeen käyn fiksaamassa kulmakarvani Lumenen Kulmabaarissa. Innostun kulmageelistä, jota en ole ikinä ennen käyttänytkään!
13:35 Hyvästelen Basson tyypit ja soitan Jannille mikäli saisin hänestä lounasseuraa. Janni istuskelee sairaalassa odottelemassa tuttavamme leikkauksen päättymistä. Ehkä myöhemmin kuuluu vastaus. Sovitaan, että palataan myöhemmin. Kävelen kirjastolle.
13.45 Nousen kolmanteen kerrokseen tutulle paikalle, avaan läppärin ja alan työstämään asuntomarkkinoista käsittelevää koulujuttuani.
16:10 Havahdun keskittymisflowstani. Essee ei ole vielä valmis, päätän viimeistellä sen seuraavana päivänä. Pakkaan läppärin laukkuuni ja menen kirjaston kahvilaan.
16.15 Päätettiin nähdä erään aikuisopiskelijan kanssa alakerran kahvilassa ja pistää meidän enkun presentaatio purkkiin. Nälkä kurnii vatsassa, hakkasin esseetä niin ajatuksissani, että lounas jäi väliin (tapahtuu harvoin). Haen jättikokoisen lohileivän ja kivennäisvettä.
17:45 Valmista tuli! Esitys on vasta kurssin lopussa marraskuussa, mutta ollaan jo valmiita. Hyvin erikoista minulta. Jään vielä kahvilaan lukemaan meilejä ja vastaan kommentteihin.
18:10 Kipaisen H&M:llä. Näin aivan täydellisen pooloneuleen heidän Instagramissa. Varmistin jo Suomen showroomilta löytyykö sitä Helsingistä ja sain myöntävän vastauksen! Tiedän olevani ostolakossa, mutta eihän lahjakortteja lasketa? Törmään kaupassa vanhaan duunikaveriini ja rupatellaan pitkästä aikaa. Neule löytyy, mutta sitä ei ole vielä tullut oikeana värinä. Jään siis vielä odottamaan oikeaa väriä.
18:30 Olen Kampissa, mutta seuraavan bussin lähtöön on 20 minuuttia. Päätän mennä toisella bussilla. Bussiin noustessani tajuan, etten pääse sillä lähellekkään kotia. Shit! Joudun vaihtamaan puolivälissä matkaa ja odottamaan kuitenkin sitä oikeata bussia. Näpyttelen ikuisuudelta tuntuvalla kotimatkallani kännykän muistioon illan postauksen valmiiksi ja lähetän sen meiliini kotiovella.
19.25 Avaan kotioven ja tunnistan tuoksun: täytettyjä paprikoita!!! Poikaystäväni on maailman paras! Paprikoiden ollessa vielä uunissa väsään illan postauksen valmiiksi. Kurkkaan television ruutuun, kun kuulen tutun biisin. Salkkarit! Kuinka erilaiselta tunnari näyttääkään, en ole nähnyt pitkään pitkään aikaan! 😀
19:55 Postaus on valmis ja paprikat juuri sopivan jäähtyneitä. Kone pysyy kiinni loppuillan. Syödään paprikoita ja puhutaan molempien päivistä.
20.30 Päätetään katsoa jakso Fargoa. Tämä on kolmas jakso, sarja on vasta aluillaan (parasta). Fargo on todella erilainen, mutta tykätään siitä molemmat!
21.55 Hampaidenpesut sun muut ihon rasvaukset on hoidettu ja ollaan jo ennen kymppiä jo sängyssä?? Harvinaista. Eilen ostettu Selänne kirja kummittelee yöpöydällä korkkaamattomana. Jos ensimmäinen kappale vaan? Päätettiin jo ostohetkellä, että luetaan sitä ääneen. Nappaan painavan kirjan syliini ja alan lukemaan. Saan jossain kohtaa huomautuksen epäselvästä tulkinnastani, yritän skarpata.
22.40 Silmät allkavat väsyä, siirrän kirjan poikaystävälleni. Hän jatkaa lukemista. Heti alkuun huomautan naureskellen hänen spurttihenkisestä lukutyylistään. En tolla forcella tahdo saada sanoista mitään selvää.
23:00 Ensimmäinen kappale takana. En olettanut sen kestävän tuntia, mutta kirja vaikuttaa ihan huipulta. Ollaan molemmat Selännefaneja.
23:05 Suljen silmäni ja nukahdan samantien.
T. Sara
Posted at 10:36h
in
Uncategorized
by Sara
