Viikottaiset kuulumiset blogiin -suunnitelmani ei toteutunut raskausaikana ja jos se ei toteutunut raskausaikana niin voitte kuvitella toteutuuko se vauvavuotena, hah. Oon avannut blogin viimeksi  2kk sitten?! Mihin tämä aika oikein katoaa? Ja miksi aina kun suunnittelen kirjoittavani tänne osuu kohdalle vaikea ilta tai vauva kaipaa muuten vaan jatkuvaa viihdyttämistä? No täällä ollaan nyt.  Avasin läppärin ja alkoholittoman Happy Joen ja ravaan näköjään vauvan huoneessa rauhoittelemassa tyyppiä, koska tämä kirjoitusilta ei ole poikkeus. (Aina!) 4kk hulinat lähestyvät. Ei vielä käynnissä, mutta ensimerkkejä on jo ilmassa. Nukkumaanmeno on ottanut pientä takapakkia. Muutama ilta on nyt ollut sätkimistä, itkua ja kevyestä unesta havahtumista, joskin tämä ei ole yhtään mitään niihin ekaan kahteen kuukauteen verrattuna. Muistutan itseäni taas siitä, ettei tämä ole jatkuva tila vaan vaihe, joka okei todennäköisesti kyllä pahentuu vielä, mutta menee myös ohi 😀

 

 

Mitä meille kuuluu? Tosi hyvää. Tyyntä ennen myrskyä, sanoisin. Sellainen fiilis, että ihan kohta alkaa tapahtua hulinoista hampaisiin, mut just nyt on hyvä seesteinen kausi menossa. Arki on alkanut rullaamaan omalla painollaan ja päiviin on löytynyt rytmi, joka on tehnyt kaikesta selkeämpää ja helpompaa. Meidän päivät alkaa nykyisin klo 7-8 maissa. Vauva nukkuu omassa huoneessaan ja herättää meidät kuuden pintaan omilla hölinöillään. Hän juttelee pimeässä huoneessaan kaikenlaista. Tähän on ihana herätä, rakastan sitä ölinää! Haetaan hänet tässä vaiheessa meidän sänkyyn, jossa imetyksen jälkeen nukutaan vielä koko porukka helposti tunti tai kaksi (tai kolme ja puoli, niin kuin tänään).

Päiväunet rullailee yleensä 45 minuutin sykleissä. Ekoille 1-2 syklin päikkäreille hän käy yleensä 9-10 välillä. Seuraavaksi nukutaan puolilta päivin ja iltapäivällä vielä lisää niin, että viimeiset päikkärit loppuu n. klo 17 maissa. Iltapäivällä hän saattaa nukkua 4h putkeen tai sitten saman setin parissa osassa. Vauva nukkuu lyhyitä pätkiä kotona, mutta kaikki pidemmät päikkärit pitää nukkua käytännössä liikkuvissa vaunuissa. Vaunulenkkeilyä piisaa. Tavallaan haaveilen siitä, että vauva nukkuisi päivisin kotona ja mulla olisi useampi tunti käyttää omiin juttuihin, mutta kyllä tää ulkoilukin ihan mielekästä on (hyvällä säällä). Käpy kaipaa vielä aika paljon unta eikä pysy ihan hirveän pitkiä aikoja hereillä. Pieniä väsymyksen merkkejä tulee kytättyä automaattisesti ja pyritään reagoimaan niihin välittömästi, jotta vältytään huutoshowlta.

 

 

Illat menee valonnopeudella, koska vauva menee niin ajoissa nukkumaan. 18.30 yleensä kylvetetään ja klo 19 hänet laitetaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Meillä nukkumaanmenon aikaistaminen kahdeksasta seitsemään oli game changer. Iltaraivot loppuivat seinään. Nukkumaanmeno on ollut viime viikkoina ihanan vaivatonta, mutta nyt 4kk rajapyykin lähestyessä kitinä on lisääntynyt. Vauva heräilee öisin tyypillisesti 2-3,5h välein. Alkuillasta pitää yleensä käydä lastenhuoneessa lyhyen ajan sisään pari kertaa syöttämässä tai rauhoittelemassa, mutta siinäpä se. Vitsi mä nautin näistä illoista nykyään. Ihan hullua ajatella, että pari kuukautta sitten nukutettiin itkuista lasta helposti neljä tuntia, miten ihmeessä sitä jaksoi?!

Vauva on aina iltaisin tosi nälkäinen, hän selvästi tankkaa ravintoa yötä varten. Ollaan alettu syöttämään iltaisin korviketta yhdessä rintamaidon kanssa ja tämä yhdistelmä on toiminut meillä tosi hyvin. Hän on nukkunut sikeämmin ja pidempiä pätkiä etenkin yöunien alkupäästä. Yhdessä vaiheessa vauva oli pitkän pätkän ilman tuttipulloa, jonka seurauksena hän alkoi hylkimään sitä. Tää tarkoitti tietysti sitä, että minä olin ainoa, joka häntä pystyi ruokkimaan, ja siihen en halua enää ikinä palata. Nyt syötetään häntä vähintään kerran päivässä tuttipullolla, jottei sama käy uudelleen.

 

 

Tuttia meidän vauva ei vieläkään suostu syömään, mutta nyrkit on suussa ihan jatkuvasti. Kävin tällä viikolla ostamassa hänelle sellaisen kumisen purulelun, jota hän on alkanut arasti imuttelemaan. Oon huomannut, että ikenissä alahampaiden kohdalla on alkanut tuntumaan jo hampaita. Ne on ihan siinä ikenen pinnan lähettyvillä ja kolisevat jo purulelussa. Tunnen ne välillä myös imettäessä. En tosiaan tiennyt, että hampaat voi puhjeta jo tässä vaiheessa, mutta googlettelujen perusteella 4-7kk ne totta tosiaan ilmestyvät. Alkoi jännittämään, et millainenkohan yhdistelmä on hulinat ja hampaat, shit 😀

Käpy on löytänyt kätensä ja alkanut tarttua kiinni kaikkeen lähellä olevaan. Uusin juttu on äidin ja isän naaman tutkiminen. Hän taputtelee poskia ja tarraa kiinni huuliin ja nenään <3 Selältä vatsalleen kierähtäminen onnistuu jo pienellä avustuksella. Joudun muistuttamaan itseäni jatkuvasti siitä, että enää häntä ei voi noin vaan jättää sohvalle tai hoitopöydälle vahtimatta makoilemaan. Oon tosin kuullut, että jokainen vauva tulee väistämättä ensimmäisen vuoden aikana jossain vaiheessa tipahtamaan jostain. Sitä odotellessa 😀

 

 

Viikkoja rytmittää harrastukset: maanantaisin vauvauintia, tiistaisin babypilatesta (alkaa ensi viikolla!) ja perjantaisin mulla on omat salitreenit, joissa Käpy on aina mukana. Arkisin nähdään äitikavereita kävelyillä ja lounailla, joskus käydään työtapaamisissa tai -tapahtumissa. Arki on mielekästä kun jokaiselle päivälle on jotain ohjelmaa. Vaikeimpia on ne päivät kun vauvan kanssa ollaan sisällä kahdestaan koko päivä (myrskykelit, sairastelut jne). Silmäpussit on hyväksytty ja tietyn asteiseen väsymykseen on totuttu. Öiden kanssa ollaan toimittu monesti niin, että minä hoidan 00-06 välisen ajan ja Juuso taas heräämiset sen ulkopuolella.

Ollaan pyritty jakamaan kotona vastuualueita, jotta arki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Mulla on vastuullani kodin siisteys ja miehellä taas ruokahuolto (ruokatilaukset ja ruoanlaitto). Mun ollessa vanhempainvapaalla, on vauvan hankinnat aina vaatteista välineisiin minun vastuullani. Vapaa-ajan osalta molemmilla on viikossa mahdollisuus varata yhteisestä kalenterista kaksi iltaa omiin harrastuksiin ja menoihin. Mä oon käyny mm. vesijuoksemassa, hieronnassa ja nähnyt ystäviä. Tää on ollu mulle ihan valtavan tärkeä ja koen, että vauva-arkea jaksaa ihan eri tavalla kun pääsee välillä tekemään omia mielekkäitä juttuja.

 

 

Me jouduttiin sairastelun vuoksi siirtämään nimiäisiä ja nyt vauvan ekoja juhlia olisi tarkoitus viettää parin viikon päästä. Tällä viikolla käytiin passikuvassa ja suunnitelmana olisi lähteä perheen ekalle reissulle kesäkuussa. Sit haaveilen kyllä myös, että päästäisiin Käpyn kanssa vierailemaan Vilman, Laurin ja Lunan luona Italiassa!

Me ollaan käyty kerran kuukaudessa aina muutaman yön reissulla perheen, sukulaisten ja ystävien luona Kotkassa. Mulle on ollu tärkeää, että läheiset näkee vauvan kehitystä ja vauva pääsee viettämään aikaa ja rakentamaan jo pienestä pitäen suhdetta läheisten tyyppien kanssa. Automatkat kaksistaan Kotkaan menee aika klassisesti niin, että kaupunkiajossa (etenkin valoihin pysähtyessä) hän huutaa niin kovaa kuin suinkin osaa, mutta motarilla simahtaa tyytyväisenä. Vauvan itku oli alkuun ihan tosi raastavaa, mutta nykyisin sitä jo kestää. Erityisesti esim just autossa kun lähistöllä ei ole muita kärsimässä metelistä ja kun tiedän ettei hänellä ole hätää, hän vaan vihaa olla hitaasti liikkuvassa/paikallaan olevassa autossa. Välillä kuunnellaan autossa hiustenkuivaajan huminaa Spotifysta. Ei meikäläisen ihan sitä suosikkigenreä autoilumusan osalta, mutta hän yleensä rauhoittuu siihen.

 

 

Vähän jännitti tänään tuo kellojen siirto, että mitenköhän vaikuttaa rytmiin. No ainakaan ekaan päivään ei kyllä yhtään millään lailla. Tyyppi nukkui meidän kanssa aamulla kymppiin ja simahti illalla tyytyväisenä vanhaan aikaan klo 18. Hyvä Käppänä!

Tajusin tänään et mulla on edessä enää kaksi kuukautta vanhempainvapaata?! Siis kuulostaa ihan tosi vähältä. Tehdään alkukesästä vaihto Juuson kanssa ja mun on tarkoitus palata töihin. Kesällä tosin aion viettää myös pidemmän loman ja tehdä muutenkin töitä mm. etänä mökiltä käsin, että sinänsä pehmeä lasku. Mut kaksi mokomaa kuukautta, se tulee menemään tosi nopeasti!

 

 

Kun alkuvaiheessa puhuin vauvan vatsakivuista ja vaikeista öistä, sanoi suunnilleen jokainen saman kokenut, että 3kk kohdalla helpottaa. Ja just niinhän siinä kävi. Meille iso apu oli myös osteopaatista, jossa käytiin 2,5kk kohdalla. Vauvan olemus rentoutui käsittelyn avulla silmissä, se oli ihan uskomatonta. Sen jälkeen alkoi helpottaa ihan huolella (tosin osteopaatin jälkeen pari päivää oli vaikeita, mut kuuluu asiaan). Ja kuten tuolla aiemmin mainitsin niin nukkumaanmenon aikaistaminen ja kunnon tankkaus yötä varten ovat olleet myös isossa roolissa. Enää ei nouse ahdistus kurkkuun iltojen lähestyessä. Nykyisin rauhalliset illat kotona on ihania hengähdyshetkiä 🙂

On ollut niin ihana seurata Käpyn kehitystä. Niin fyysistä kuin psyykkistä. Uusia taitoja ja kehitysaskelia karttuu viikko viikolta. Posket ovat pyöristyneet ja reisiin on tullut ihania söpöjä makkaroita, joita suukottelen päivittäin. Hän muuttuu silmissä ja alkaa muistuttamaan jatkuvasti enemmän minua vauvana(!). Kasvu on tasaisen rauhallista. Neuvolakäyrillä pyöritään -2 & -1,5 kohdilla, ihan kuten raskausaikanakin. Painoa hänellä taitaa olla tällä hetkellä vajaat kuusi kiloa ja pikkuhiljaa siirrytään koon 62 vaatteisiin! Tosin Käpy kyllä käyttää paljon isompiakin kokoja jo, koska äiti rakastaa pukea häntä oversized-vaatteisiin… Odotan jo, että pääsen pukemaan hänelle kaikkia megaihania kesähattuja!

 

 

 

xx Sara

Tags:
, ,

 

Treenaan just nyt?

Mulla on pitkästä aikaa viikkokalenteriin merkattu ihka omia liikuntaharrastuksia, mistä oon ihan valtavan innoissani. Tänään aloitettiin siskon kanssa Commercial dance -kurssi. Aivan sairaan hauskaa, vaikka pikkusen mua välillä huvitti vetää semmosta kunnon fierce-kävelyä masun kanssa, heh. Torstaisin mulla on odottavien joogakurssi, joka on aina viikon kohokohtia. Näiden lisäksi viikkoon mahtuu myös yksi salitreeni ja puistojumppia. Muutenkin oon pyrkinyt ulkoilemaan enemmän ja ylipäätään nauttimaan siitä et keho toimii. Liikunta ei tosiaankaan ole ollut läsnä mulla koko raskauden ajan. Kroppa tuntuu tällä hetkellä vetreältä ja vahvalta, jos nyt liitoskipuja ei lasketa! 😀

 

Luen just nyt?

Viimeistelin juuri Julia Thurénin Kaikki kuluttamisesta ja Laura Malmivaaran Vaiti. Tykkäsin hurjasti molemmista. Tällä hetkellä kesken Antti Tuiskun Menesty sekä eilen aloitettu Pamela Druckermanin klassikko Kuinka kasvattaa bébé. Odotukset korkealla, erityisesti jälkimmäisen suhteen, heh. Kävin tänään aamuteellä erään ranskalaisen yhteistyökumppanin kanssa ja hän suositteli soittamaan mahalle kovaäänistä musiikkia. Mitä kovempi meteli lähtee sen parempi. Kuulemma kaikki tekevät Ranskassa näin ja nimenomaan tällä luodaan se vankka pohja! Good to know!

 

Raskaus just nyt?

Tänään vaihtui viikko 29, ensi viikolla jo 30! Viimeiset 10 viikkoa ovat menneet ihan sairaan nopeasti (kesä menee aina!). Käpy on hyvin aktiivinen pieni möykkäri, hah. Kommunikoidaan niin et koputtelen mahaa ja hän potkii takaisin. Kun viimeinen kolmannes viime viikolla vaihtui, alkoivat täsmällisesti samaan aikaan myös liitoskivut. Ne säteilevät sisäreisiin ja selkään asti. Tää on onneksi aaltoilevaa ja pikemminkin päivän mittaan satunnaisesti ilmestyvää kuin jatkuvaa. Tukivyöstä on ollut iso apu ihan tavallisina päivinä ja erityisesti liikuntaa harrastaessa. Imetystyyny on päässyt päivittäiseen käyttöön, se jeesaa myös! Huomaan, että alkuraskauden väsymys on tullut takaisin, pakko nukkua vähintään 8-9h yössä tai en selviä päivästä.

 

 

Katson TV:stä just nyt?

Lista on järjettömän pitkä. Vähän jopa hävettävän. Voisin viettää kaikki illat tv:n edessä ja katsoa ihan mitä tahansa. Sieltä tulee joka päivä vähintään joku hyvä remppaohjelma tms. Mutta mainitaan nyt Selviytyjät, TTK, Love Island ja Maria Veitola yökylässä. Sit ollaan katsottu Line of Dutyn kaikki tuotantokaudet (sairaan hyvä!!) ja Sekaisin Emmasta. Seuraavaksi ajateltiin aloittaa Kolmekymppiset!

 

Syön just nyt?

Ollaan tehty viime aikoina kivoja salaatteja, meksikolaista tomaattikeittoa, uuniperunoita ja kesäkurpitsalasagnea. Sit ollaan syöty myös tosi paljon myös ulkona (tai oikeastaan tilattu kotiin). Tekee mieli testata kaikki uuden naapuruston raflat! Oon panostanut viime aikoina välipaloihin ja kaappeihin on hamstrattu paljon hedelmiä, rahkoja, kaurajogurtteja ja pähkinöitä! Tällä hetkellä rakastan muuten yli kaiken paahdettua jälkiuunileipää juustolla ja suolakurkuilla! Meillä ei ole aikaisemmin ollut paahdinta, mutta uuteen kotiin sellainen ostettiin. Voisin vaan paahtaa ihan kaiken!

 

Töissä just nyt?

Aika paljon ihan perusjuttuja. Tällä hetkellä tosin vähän kevyempi kausi, josta oon kyllä ottanut kaiken irti! Sisällöntuottoa, tarjousten tekoa, remppasisältöjen työstöä ja kampanjoiden suunnittelua… Oon myös pitkästä aikaa ilmottautunut livenä tapahtuviin pressitapahtumiin, mitä en oo tehnyt 1,5 vuoteen! Perjantaina meillä on spesiaalit kuvaukset Lovian yhteen projektiin! 🙂 Somekampanjoita pyörii mun kanavissa syksyn aikana n. 2-3 viikossa, eli tosi tavalliseen tahtiin. Marraskuun työkalenteriin oon ottanut ihan vaan satunnaisia juttuja, ajattelin rauhoittaa sen jo vauvaa varten. Lisäksi kun tuosta mun mutaatiokohdusta ei nyt ole ihan täyttä varmuutta että loppuuko siellä tila jo muutamaa viikkoa ennen vai ei. Oon siirtänyt paljon duuneja ja etsinyt tuuraajia vauvan ekalle 5kk:lle ja tarkoituksena olis pitää myös ihan täyttä lomaakin. Riippuu varmaan vähän siitä et millainen kaveri sieltä nyt tulee ja mikä on oma jaksaminen. Teen sitten hommia sen mukaan!

 

 

Päällä just nyt?

Kaikkea mikä mahtuu 😀 Piru vie, että on pukeutuminen hankaloitunut sitten viime kevään. Mulla on kahdet äitiyshousut ja ajattelin sinnitellä niillä loppuun asti. Kaikennäköisiä viritelmiä on kyllä vanhojen housujen vyötärölle näperrelty. Välillä jätän vaan vetskarin auki ja puen vyötäröä tukemaan pitkän tiukan topin. Välillä toimii ja välillä ei. Pitkät paidat on kyllä pelastus! Tällä hetkellä rakastan erityisesti neuleita, bleisereitä ja vaaleita housuja. Samoin venyviä mekkoja ja hameita!

 

Hankintoja just nyt?

Nää liittyy kaikki sisustukseen tai vauvaan. Tai raskauden epämukavien oireiden ehkäisyyn 😀  Tai vielä yksi: tuoksukynttilöihin. Ruokapöytä ja tuolit pitäisi nyt vihdoin ja viimein tilata. Olen kuukauden verran empinyt eräiden design-tuolien kanssa ja pyytänyt tarjouksia eri paikoista. En ole eläessäni ostanut niin arvokkaita tuoleja, mut toisaalta design nyt vaan maksaa (ja toisaalta säilyttää arvonsa suht hyvin). Tällä viikolla käytiin tekemässä vauvalle kaikki isot hankinnat aina syöttötuolista rattaisiin. Hänen tulonsa konkretisoitui ihan uudella tavalla. Ajattelin muuten koostaa kaikista meidän valinnoista ja muutenkin näistä viimeisen kolmanneksen ostoksista vauvalle ihan oman blogipostauksen! 🙂

 

Musiikki just nyt?

Kuuntelen tällä hetkellä kaikkea todella stereotypistä syksymusaa. Kaikkea “autumn cozy” ja “rainy day in bed” -kamaa. Spotifyn valmiita listoja oon soittanut joka päivä tyyliin aamusta iltaan.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

Koko ajan on sellainen olo kun olis jossain ulkomaanlomalla. Vaik ei oo ulkomailla. Eikä lomalla (vielä).

Rakastan lämmintä tuulta ihoa vasten pyöräillessä. Vaikka polkee illalla ja vaikka polkee alamäkeä, ei tule kylmä edes hihattomassa kesämekossa. Rakastan merivettä, jossa ihmiset oikeasti lilluu ja viettää aikaa. Ihan kuin Selviytyjien Filippiinit-kausilla konsanaan.

Vaikka lämmön ystävä olenkin niin kyllä nää helteet myös ahdistaa. Sekä ympäristön, että matalan verenpaineeni takia. Enemmän kuitenkin ensimmäisen takia.

Mä oon ollut viikon yksin. Se on ollu erikoista ja aika ihanaa. Ehkä siksi nää viimeiset seitsemän päivää ovatkin tuntuneet eriskummalliselta lomalta. Juuso on ollu poissa kotoa, enkä oo muutenkaan sopinut juuri mitään menoja. Oon ahminut äänikirjoja ja kaappien perältä löytyneitä (joulu?)suklaita. Kuunnellu kaikkia sellaisia kirjoja, joita oon lykännyt et luen sit kun on aikaa. Työpäivät oon pystynyt lopettamaan vuoden suosituimpana loma-aikana jo aikaisin iltapäivällä. Töiden jälkeen oon käynyt uimassa, pyöräillyt ympäriinsä ja katsonut OC:ta fiilistellen a) kaikkia nostalgisia biisejä, joita sarjassa soi b) sitä ettei omassa elämässäni ole vastaavanlaista jatkuvaa draamaa.

Eteisessä komeilee korkeat pinot muuttolaatikoita. Vihreä linjasto ulottuu aina keittiöön asti. Tänään aloitan pakkaamisen ja kaappien siivouksen. Yleensä en innostu tällaisesta, mut nyt sormet jo syyhyävät. Jotenkin puhdistavaa päästä käymään kaappeja läpi ja pistämään vähälle käytölle jääneitä tavaroita/vaatteita kiertoon.

Oon juonut raskauden aikana kahvia about puoli kuppia päivässä mut tänään kumosin aamiaisen äärellä kaksi. Heräsin klo 03 siihen et sähköt oli poikki. Näin järkeilin kun tuuletin oli sammunut ja uunin kello oli kadonnut. Jääkaapissa pilaantuvat ruoat ja se, etten saisi aamukahvia ahdistivat suunnattomasti. Soitin keskellä yötä huoltoon ja sieltä kysyttiin ensimmäisenä et onhan sähkölasku maksettu. Sekunnin murto-osan mietin, että joo okei toi on varmaan rutiinikysymys, mutta cmoon ei tässä nyt siitä ole kyse. Kunnes heti seuraava ajatus oli et hitto. Muutto venyi parilla viikolla enkä tietenkään muistanut ilmoittaa tätä sähköyhtiöön. Näinkö ne vaan katoaa? Enpä oo aikaisemmin ollut todistamassa! Muutamien yöllisten puheluiden päätteeksi sähkönsiirrosta saatiin onneksi vanha irtisanottu soppari käyntiin ja sähköt palasivat aamulla. Näköjään tällaisia asioita saa hoidettua myös keskellä yötä!

 

 

Oli ihana herätä sateeseen. Teki mieli juosta ulos kastumaan likomäräksi. Ja itse asiassa joku mies niin tekikin. Tai ainakin hän seisoi risteyksessä piittaamatta siitä et vettä tuli niskaan saavitolkulla. Tästä tietää et on kesä.

Viikon päästä alkaa oikeasti loma: 3,5 viikkoa! Heti loman ekana päivänä meillä on muutto ja sit lähdetään purjehtimaan. Lomalla meinataan nauttia Helsingin kesästä ja käydä Saimaalla. Ehkä Repovedellä vaeltamassa. Veljen lapset tulevat meille kylään (❤️) ja he pääsevät ekaa kertaa lintsille ja Korkeasaareen. En ole käynyt kummassakaan vuosiin eli meikäläinen varmaan ihan yhtä intsinä 😀 Elokuussa suunnataan Ahvenanmaalle ja Nauvoon. Hitsi kuin ihanaa! Olispa jo ensviikko!

Kaikki ikkunat on auki ja kotona on todellinen läpiveto. Ilmavirta on paras ystäväni just nyt. Valkoiset verhot lepattavat tuulessa kuin hidastetulla videolla. Se näky on jotenkin valtavan rauhoittava, tuntuu aaltona varpaissa asti. Samaan aikaan kyllä vähän pelottaa et joku lintu lentää sisään. En tiedä miksi mut siinä on jotain tosi karmivaa.

Ensimmäinen kaappi purettu muuttolaatikoihin. Se meni siivillä kun kuunteli samaan aikaan Elina Backmanin Kun kuningas kuolee -kirjaa (miten hyvä tää!!). En käsitä miten en oon viimeisen vuoden aikana lukenut juurikaan dekkareita tai kuunnellut true crime -podcasteja. Mitä tapahtui? En tiedä mut nyt I’m back. Ps. En myöskään käsitä miten paljon reikäisiä ja parittomia sukkia ihminen voi omistaa. Tää siivoaminen tekee hyvää, sanoinko sen jo?

Ajattelin kasata iltapalaksi dippivihanneksista snack platterin. Ei kyllä oo muuta kun kurkkua mut kurkku onkin paras dippivihanneksista! Jaksaiskohan sitä käydä vielä meressä pulahtamassa?

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara