Asennemuutos: case koronavirus

 

Suhtauduin siihen alkuun huvittuneesti. Mainitsin, että olisi ihan rentouttavaa joutua karanteeniin, ja että suorastaan toivoisin parin viikon sohvalomaa. Naureskelin virusmemeille. Naureskelin myös kun huomasin poikaystävän täyttäneen meidän keittiön kaappeja pavuilla, kikherneillä ja Mutti-tölkeillä. Edes aiheesta riitely ei saanut minua vakavoitumaan.

Vasta tällä viikolla tilanteen vakavuus on iskenyt vasten kasvoja. Hävettää.

Vaikken riskiryhmään kuulu, enkä tautia sinänsä omalla kohdallani pelkää, haluanko minä olla edesauttamassa viruksen leviämistä? Olisiko se minusta ok jos löyhän suhtautumiseni takia joku toinen voisi koronatartunnan saada? Ja entä jos itse sairastuisin tautiin siinä pisteessä kun sairaalat ovat taudin takia ruuhkautuneet enkä saisikaan tarvittavaa hoitoa?

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen aamulla. Tilanne on päivittynyt viimeisen 8h aikana niin rajusti, etteivät aamuiset ajatukset ole enää edes ajantasalla. Tilanne elää kokoajan, ja meidän jokaisen vastuulla on pysyä kärryillä uudesta tiedosta.

 

 

Kevään osalta lukuisia duuniprojekteja ja tapahtumia on tänään siirretty tai peruttu. Meidän sali on sulkenut ovensa. Poikaystäväkin on työpäivät kotona toimiston ollessa koronan vuoksi kiinni. Täytyy sanoa, että olen tosi kiitollinen näistä toimista. Hyvä, että niihin on ryhdytty.

Uhrauksia vaaditaan meiltä jokaiselta. Pysytään ymmärtäväisinä ja ollaan valmiita niihin toimiin, mitä viruksen hidastaminen vaatii. Vastarinta lisää vaan stressiä, jota on muutenkin jo ihan tarpeeksi.

Seuraavina viikkoina aion tehdä työt kotoa käsin ja siirtää palaverit skypeen (mulla on tähän mahdollisuus, tiedostan ettei kaikilla ole). Välttää ruuhkissa liikkumista ja tapahtumia. Välttää pintojen koskettelua julkisissa paikoissa ja pestä käsiä niin usein kuin muistan. Liikkua kävellen ja ulkoilla. Lukea, katsella leffoja ja kuunnella podcasteja. Pitää yhteyttä läheisiin puhelimella ja muutenkin soitella tavallista enemmän.

Viimepäivät ovat osoittaneet, että moni asia on pakon vaatiessa mahdollista. Muutos saadaan aikaan lyhyessäkin ajassa jos niin vaan päätetään. Se on tavallaan aika helpottava ajatus. Pidetään tämä mielessä jatkossakin.

Pysykää terveinä ja pitäkää toisistanne huolta!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

10 Comments
  • Iida
    Posted at 06:18h, 13 March Reply

    Kiitos kiitos kiitos! Koin aivan samoja tunteita aiemmin, ”ihmiset ylireagoi..ei tämä tule suomeen.. ” Nyt hävettää! On hienoa että jaoit fiiliksesi, uskon että moni samaistuu. Ja ne jotka ovat edelleen samaa mieltä kuin me aiemmin, ehkä nyt suhtautuvat toisin.. toivottavasti.
    Hysteria ei auta, mutta better safe than sorry.
    Kiitos siis rehellisestä postauksesta 🙂

    • Sara
      Posted at 15:31h, 13 March Reply

      Kiitos kovasti kommentista. Vuorokaudessa tapahtunut kyllä aikamoinen suunnanmuutos. Hysteria ei auta, mutta vastuullinen suhtautuminen kriisiin kyllä 🙂 Kiitos Iida!

  • Emma Forss
    Posted at 06:50h, 13 March Reply

    Itse en panikoi mutta pari kertaa oon miettiny että missähän vaiheessa päiväkoti suljetaan tämän takia ja itse istun kotona kun ei saa mennä mihinkään…

    • Sara
      Posted at 15:28h, 13 March Reply

      Oma henkkoht veikkaukseni on, että pian!

  • Giassilina
    Posted at 12:29h, 13 March Reply

    Sauli Niinistön sanoin “Vähemmän fyysistä ja enemmän henkistä läheisyyttä” <3

    • Sara
      Posted at 15:27h, 13 March Reply

      <3

  • Mira
    Posted at 18:55h, 13 March Reply

    Moi Sara, arvostan siun rehellistä postausta, miekin samaistun ja myönnän aliarvioineeni koko viruksen! En tiiä, mutta jotenkin tälläkin kirjoituksella saan siusta fiksun kuvan 😀 tai siulla on semmosta rohkeutta myöntää oma aikaisempi suhtautuminen ja sen muuttuminen, se on jotenkin kaunista ja ihailtavaa! Ja tämä on ehkä vähän random, mutta kun kuulin yksillä-podcastissä siun äänen, joka ei yhtää ollukkaan minkälaiseksi sen kuvittelin, vaan jotenkin hauska ja rento ja tiätkö vakavasti otettava, niin jotenkin siun blogin luvusta tuli entistäkin mielenkiintosempaa 😀
    Noniin ennen kuin tämä muuttuu liian oudoksi stalkkerin rakkauskirjeeksi, niin hyvää viikoloppua ja kaikkea hyvää keväälle<3

    • Sara
      Posted at 09:17h, 16 March Reply

      Moikka! Voi kiitos valtavasti aivan ihanasta kommentista, miten kauniisti sanottu. Tuli ihan hurjan hyvä mieli tästä! Ihana sä! Tsemppiä viikkoon ja pysy terveenä!

  • R Koo
    Posted at 08:24h, 15 March Reply

    On hyvä, että monet sinun kaltaiset vaikuttajat ottavat kantaa ja pohtivat koronan läsnäoloa ja vaikutuksia meihin ja yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Itse ole elänyt tämän koronaepidemian kanssa jo joulukuusta, koska mieheni firmassa työskentelee kiinalainen mies kenen vanhemmat asuvat Wuhanin alueella. Olemme kuulleet reilu kahden kuukauden ajan tilanteen kehitystä siellä ja miten ihmisten kotiarestit / karanteenit ovat toteutuneet. Meillä on siis kotona osattu varautua tähän ja en ole muuta kuin ihmetellyt THL:län antamia ohjeita ne ovat olleet hyvin erilaiset kuin monessa muussa maassa. No, se mitä itse olen jäänyt tässä pohtimaan kuinka onnellisessa asemassa esim. sinä ja minä olemme. Voimme jäädä kotiin tekemään töitä tai esim. itseni kohdalla töiden seisahduttua saan todennäköisesti lomautuslapun ja minulla on mahdollisuus saada ansiosidonnaista päivärahaa. Sinulla toki yrittäjänä tilanne on vähän toinen eli varmasti säästöillä mennään jos töitä ei ole, mutta siinä kohdin olet onnekas jos niin pystyt tekemään elää siis säästöillä. Minä olen jäänyt pohtimaan Italian tilannetta paljon ja kuinka siellä tai espanjassa tilanne on riistäytynyt? Toki ihmismassa ovat eri luokkaa kuin meillä, mutta jos ajatellaan esim. Italian vaateteollisuutta ja laukkubisnestä niin tehtaiden tai tuotantolaitosten työntekijöillä ei varmasti ollut mahdollisuutta jäädä kotiin kun epidemia alkoi. Millaisissa ahtaissa poteroissa niitä luksuslaukkuja tehdään? Ehkä mietityttää siis enemmän he ketkä eivät voi meillä Suomessa jäädä kotiin. Sairaanhoitajat ovat tulilinjalla. Itse mietin haluaisinko altistua 8-10 h virukselle? Heidän palkkataso on, niin kuin kaikki tietävät huono, siihen nähden kuinka tärkeässä asemassa he ovat meidän yhteiskunnassa. Hoitajilla on tällä hetkellä työehtosopimusneuvottelut ja toivon vain, että ne päättyvät sellaisiin ehtoihin, että kaikilla hoitoaloilla palkkataso olisi sen mukainen kuin kuuluu. Itse peilaan sitä esim. omaan työhöni. Omalla alallani tehdään pääasiassa työtä mikä rikastuttaa suuria pörssiyhtiöitä, mutta yhteiskunnallisella tasolla sillä ei ole suurta merkitystä, ellet omista kyseisen yrityksen osakkeita. Seuraan tilannetta jännittyneesti ja erittäin varauksellisesti (en seuraa vain pörssikursseja, vaikkakin ne ovat olleet viime päivinä jännittävämpiä kuin ruotsalaiset poliisi sarjat). Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, koska tämä kriisi vaikuttaa niin moneen ja moniin sekä niin monille tasoille. Kuitenkin terveys ennen kaikkea ja pakko uskoa, että tästä selvitään niinkuin selvittiin 1990-luvun massatyöttömyydestä. Loppuun vielä soimaan Coronan Rhythm of the Night.

    • Sara
      Posted at 09:21h, 16 March Reply

      Iso kiitos ajatuksistasi ja tarinasi jakamisesta. Samanlaiset aiheet ovat pyörineet mielessä täällä. Toivotaan, että tästä kriisistä tullaan oppimaan monella eri osa-alueella <3

Post A Comment
Your comment will be visible after approval